Kaukaa katsoen Japani ja Etelä-Korea muistuttavat suuresti toisiaan. Molemmat kulttuurit ovatkin saaneet paljon samankaltaisia vaikutteita Itä-Aasian kulttuurien dynamosta Kiinasta. Uskonnollisessa mielessä maita yhdistää varsinkin Kiinasta Koreaan jo 300-luvulla tullut buddhalaisuus, jonka Japani sai Koreasta tulleiden munkkien tuomana 500-luvulla.
Mutta monessa suhteessa Japanin ja Korean kulttuurit myös eroavat toisistaan ja myös uskonnollisessa kentässä. Yksi eroista on se, että toisen maailmansodan jälkeisenä aikana kristittyjen osuus on vuodesta 1945 noussut Etelä-Koreassa parista prosentista nykyiseen yli 26 prosenttiin. Japanissa taas kristittyjä on kuitenkin edelleen vain runsaan prosentin verran väestöstä, eikä heidän osuutensa ole Japanissa olennaisesti muuttunut 70 vuodessa.
Tämä ero on merkillinen. Tyhjentävää selitystä ei ole, mutta syitä voi yrittää etsiä historiasta, uskontojen maailmasta ja kansanluonteista.
Japani on miekan, Korea kynän valtakunta
Korean luterilaisen kirkon yliopiston presidentti, TT Kim Hae-Cheol pitää Koreaa historiallisesti kolmen Itä-Aasian maan, Kiinan, Japanin ja Korean, välisten kohtaamisten äänettömänä yhtiömiehenä ja tasapainoilijana. Korean naapurit ovat olleet sotilaallisesti sitä mahtavampia.
– Kiinalla on menneisyydessä ollut halua valloittaa koko Itä-Aasia. Japani on myös pyrkinyt hallitsemaan samaa aluetta, mutta Korealla ei koskaan ole ollut sellaisia pyrkimyksiä. Yksinkertaistaen voi sanoa, että historiallisesti Kiina ja Japani ovat tarttuneet miekkaan, mutta Korea on mieluummin käyttänyt kynää, Kim määrittelee.
Yksi ero on myös se, että merien ympäröimä Japani on ylipäätään historiassaan onnistunut torjumaan ulkomaiset vaikutteet ja ulkomaisen poliittisen vallan aivan mahtavan Kiinan kyljessä sijaitsevaa pientä Koreaa paremmin. Tämä yhdessä sotilaallisten perinteiden kanssa on voinut kehittää japanilaisissa myös tiettyä itseriittoista ja kansallishenkistä omakuvaa. Jos kristinusko on koettu ulkomaiseksi tuontitavaraksi, sen on voinut olla vaikea läpäistä japanilaisten henkistä puolustusmuuria.
Uskonnollista itseriittoisuutta Japanissa on voinut vahvistaa myös se, että Koreasta poiketen Japanissa on buddhalaisuuden rinnalla ja siihen sekoittuneena myös oma kansallinen animistinen uskonto, šintolaisuus. Vain japanilainen voi olla šintolainen, ja šintolainen voi olla vain Japanissa – olkoonkin, että Japanin miehittäessä Koreaa (1910–1945) korealaisia pyrittiin japanilaistamaan myös pakottamalla heidät Koreassa osallistumaan sinne rakennettujen šintotemppeleiden menoihin.
Saattaa olla, että korealainen kotoperäinen shamanistis-buddhalainen uskonnollinen traditio ei Japanin omien perinteiden tavoin ole edesauttanut kristinuskon torjunnassa.
Vanha vihollisuus tai ystävyys vaikuttaa
Vain Yhdysvallat on kyennyt voittamaan Japanin sodassa. Tyynenmeren sodan taistelujen päätyttyä Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeihin alkoi jälleenrakentamisen kausi. Japanilaiset ja amerikkalaiset ovat tehneet sovinnon ja kansojen väliset suhteet ovat hyvät, mutta historiaa ei voi pyyhkiä pois.
Japanin evankelisluterilaisen kirkon lähetysjohtaja, pastori Naoki Asano hahmottaa monimutkaista asiaa.
– Sodanaikainen menneisyys vaikutti, kun kristinusko alkoi jälleen levitä Japanissa sodan jälkeen. Toisaalta Yhdysvallat on kautta aikojen ollut eri tilanteissa aina Korean puolella. Siksi korealaiset ovat suhtautuneet lämmöllä amerikkalaisiin ja heidän kulttuuriinsa, Asano toteaa.
Koreassa protestanttinen lähetystyö onkin ollut eniten nimenomaan yhdysvaltalaisten kirkkojen tekemää. Protestanttinen lähetystyö alkoi sekä Japanissa että Koreassa 1800-luvun lopussa. Etelä-Korean suurimpia kirkkoja ovat Yhdysvalloissakin merkittävät presbyteeriset, metodistiset ja helluntaikirkot. Myös katolilaisia on nykyisin Etelä-Koreassa paljon.
Itä-Aasian maat – Kiina, Korea ja Japani – kohtasivat alun perin lännen jo 1500-luvulta alkaen. Samassa yhteydessä ne kohtasivat myös katolisen kristinuskon. Japaniin katolinen usko saapui ensimmäisen 1540-luvulla sekä portugalilaisten että espanjalaisten välittämänä. Koreaankin katolinen kirkko ehti jo 1603. Tietyn alkumenestyksen jälkeen lähetystyöntekijät kuitenkin häädettiin molemmista maista 1600-luvulla. Japanissa kristinusko kiellettiin yli 250 vuodeksi.
Japanilaiset ovat korealaisia individualistisempia
Korean presbyteerisen kirkon pastori Hu Won-Ku työskentelee Busanissa, josta on hyvät yhteydet Koreansalmen toisella puolella sijaitsevaan Japaniin. Hän vertailee korealaisten ja japanilaisten kansanluonnetta.
– Me korealaiset haluamme mielellämme jakaa sitä, mitä meillä on. Tämä koskee myös uskonnollisia käsityksiämme. Japanilaiset ovat meihin verrattuna uskonnollisesti individualistisia. He ovat erittäin kohteliaita ihmisiä, mikä voi näkyä myös siten, että he eivät pidä evankelioimisesta. Se voidaan kokea Japanissa epäkohteliaisuutena, Hu pohdiskelee.
Myös teologisia syitä voidaan etsiä. Kaikki Itä-Aasian kulttuurit ovat eurooppalaiseen syyllisyyskulttuuriin verrattuna häpeäkulttuureja, mutta korealaisesta näkökulmasta tämä korostuu erityisesti Japanissa. Tästä syystä Japanin on ollut korealaisen arvion mukaan hyvin vaikea pyytää virallisesti anteeksi sodanaikaisia tapahtumia sen miehittämissä Aasian maissa.
Kristinuskon ydinteemoilla voi olla muutakin osuutta missiologisessa Japani-ilmiössä. Naoki Asanon mukaan esimerkiksi ”synnin”, siis uskonnollisessa mielessä syyllisyyden käsite on japanilaisille usein hyvin vaikea ymmärtää. kaiken lisäksi japanin kielessä syntiä tarkoittava sana tarkoittaa myös ”rikosta”. Tämä ei välttämättä helpota esimerkiksi Jeesuksen työn merkityksen ymmärtämistä ja sovittamista omalle kohdalle.
Kaksi Koreaa uskonnollisesti hyvin erilaisia
50 miljoonan asukkaan Korean tasavallassa (Etelä-Korea) kristittyjä on nykyisin noin 14 miljoonaa, 26–27 prosenttia väkiluvusta. 60 prosenttia heistä on protestantteja, lopuista suurin osa roomalaiskatolisia. Maassa on myös miljoonia buddhalaisia ja arviolta toista miljoonaa eri synkretistisiin uususkontoihin kuuluvaa ihmistä. Kokonaan uskontojen ulkopuolella arvioidaan olevan neljänneksen väestöstä.
Aivan oma lukunsa on 24 miljoonan asukkaan kommunistinen Pohjois-Korea, jonka uskonnollisesta tilanteesta on vaikea saada luotettavia tietoja. Virallisesti ateistisessa diktatuurissa on pyritty kitkemään väestöstä kaikkien uskontojen harjoittaminen. Ennen Korean jakautumista kahteen eri valtioon monien lähetyskirkkojen painopistealueet olivat kuitenkin nimenomaan Korean pohjoisosissa. Korean sodan (1950–1953) aikana monet kristityt kuitenkin pakenivat pohjoisesta etelään.
Enemmistö Japanin 126 miljoonasta asukkaasta ei kuulu muodollisesti minkään uskonnon piiriin ja kyselytutkimuksissa länsimaisittain ymmärrettyä ateismia on paljon. Toisaalta suuri enemmistö japanilaisista on jossain elämänsä vaiheessa tekemisissä šintolaisten ja buddhalaisten siirtymäriittien (syntymä, häät, kuolema) ja vierailee joskus pyhäköissä ja temppeleissä.
Kristittyjä on Japanin väestöstä 1–2 prosenttia eli korkeintaan 2,5 miljoonaa, monien arvioiden mukaan kuitenkin vähemmän. Suurin osa heistä on eri protestanttisten kirkkojen jäseniä. Suurin protestanttinen kirkko Japanissa on Japanin Yhdistynyt Kristuksen Kirkko (United Church of Christ in Japan), jolla on Kirkkojen maailmanneuvoston tilastojen mukaan vajaat 200 000 jäsentä.
Japanissa tekee työtä kolme suomalaista luterilaista lähetysjärjestöä: Vuodesta 1900 alkaen Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys sekä vuodesta 1968 Suomen Evankelis-Luterilainen Kansanlähetys ja Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä. Koreassa ei suomalaisia luterilaisia lähetystyöntekijöitä ole ollut.
Ilmoita asiavirheestä