Seurakunnat järjestävät aika ajoin missioita. Niistä herää aina samankaltainen keskustelu. Karkeasti jakaen herätysliikepiirit liputtavat puolesta ja laajaa kansankirkkoa puoltavat suhtautuvat nihkeästi. Pääkaupunkiseudulla katumainoksissa ja medioissa pyörivä Mediamissio on nostanut jälleen missio-tunteet pintaan.
Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola otti etäisyyttä Mediamissioon pääkirjoituksellaan 26.9.
”Se nyt vaan on sillä lailla, että meidän kirkkomme sietää sisällään monenlaista kristinuskon tulkintaa”.
Kuukauden kestävän Mediamission (15.9.-15.10) teemana on Mahdollisuus muutokseen. Tapahtuman takana on noin 70 seurakuntaa ja järjestöä, myös muutama luterilainen seurakunta.
”Valtaosa Helsingin seurakunnista pitää kampanjassa tarjottua ajattelutapaa omalle perinteelleen vieraana”, Simola kirjoitti.
Suurmission pääkoordinaattori on IRR-TV.
”Tästä on tullut lähetyskenttä”
Tuoreessa Kansan Raamattuseuran Sana-lehdessä päätoimittaja Hannu Nyman kirjoittaa otsikolla
Mediamissio ja kansankirkko
. Hän hämmästelee, että Mediamissio on saanut kritiikkiä nimenomaan luterilaisilta. ”Sen katsotaan olevan ristiriidassa niin sanotun kansankirkko-ajatuksen kanssa. Kritiikissä täsmennetään vielä, että kaikenlainen kääntymykseen kehottaminen ei sovi sille ajattelulle, jonka mukaan jokainen seurakuntalainen on ihan kelpo ja kunnon kristitty. Ei häntä tarvitse enää mihinkään muutokseen kehottaa.”
Nyman pitää perusteluja jopa irvokkaana. ”Jos ´kansankirkosta´ kaksi prosenttia käy jumalanpalveluksissa, niin kuka pitää yhteyttä niihin 98 kadonneeseen lampaaseen?”. Hän muistuttaa, että pääkaupunkiseudulla asuu kymmeniätuhansia kirkkoihin kuulumattomia. ”Pääkaupunkiseudusta on tullut lähetyskenttä”.
Myös kansanlähetysläisen Uusi Tie -herätysliikelehden uusimman numeron pääkirjoituksessa otetaan kantaa Mediamissioon. ”Enää ei voida luottaa siihen, että jos kampanja on tavallista suurempi ja siinä on mukana useampi kristillinen taho, se saa automaattisesti ilmaista myönteistä julkisuutta. Nykyisin se voi saada myös kielteistä julkisuutta”, päätoimittaja Leif Nummela muistuttaa. Samalla hän huomauttaa, etteivät kristityt ensisijaisesti julista muutosta vaan Kristusta.
”En kovin vahvasti usko nopeaan muutokseen”
Miksi missio tuo nihkeyttä ilmaan? Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professorin Paavo Kettusen mielestä missioissa nähdään piilevän vaara, että ihmiset asettuvat toistensa tai toisten kastettujen yläpuolelle.
– Hänestä, joka on ikään kuin alapuolella katsotaan tiedettävän, mikä hänen positionsa ja jumalasuhteensa tilanne on. Mutta toisen jumalasuhteen määrittely ei ole kenenkään toisen asia. Tällaisia äänenpainoja kuulen missiokritiikissä, Kettunen sanoo.
Kansankirkollisen ajattelutavan kannalta nähdään siis ongelmalliseksi, jos pääsee syntymään viesti, ettei jokin toinen kristitty täytä kristityn mittoja.
Kettunen itsekin sanoo suhtautuvansa missioihin kyselevällä mielellä.
– Kyllä siihen ihan perustellusti voidaan herättää kriittisiä kysymyksiä, että jos on tällainen kertarysäys (uskoontulo), miten siinä turvataan ikään kuin jatkuvuus. Vai tapahtuuko niin, että luvataan liikaa eikä aina hoidetakaan loppuun asti. Minä en kovin vahvasti usko nopean muutoksen mahdollisuuteen. Hengellisessä elämässä pitäisi antaa kypsymisen ja kasvamisen mahdollisuus. On aina vaara, että jää yksin.
Kun Kettunen sanoo tämän, ilmassa voi ikään kuin kuulla eri missioiden järjestäjien vastauksen ja tutun missiosta toiseen pyörivän keskustelun. Vastaus kuuluu niin, että missiossahan juuri pyritään ohjaamaan ihmisiä seurakunnan yhteyteen. Mutta näkeekö Kettunen missiossa hyviä puolia?
– Voihan se jollekin olla lähtölaukaus johonkin uuteen.
Tutustu Mediamissioon
Ilmoita asiavirheestä