Pääsiäisaikaan mahtuu monta päivää ja nimeä. Tuttua ja tuntematonta. Tässä pieni kertaus pääsiäisajan päiväkohtaiseen nimistöön. Tiesitkö esimerkiksi sen, että kiirastorstain nimi tulee kansanperinteen kiirasta eli pahasta hengestä? Seurakunnan yhteydestä karkotetut otettiin takaisin seurakunnan yhteyteen kiirastorstaina.
Palmusunnuntai
Palmusunnuntain (latinaksi dominica in palmas ja dies palmarum) taustalla on 300 luvulta periytyvä tapa, jolloin kristityt kokoontuivat Öljymäelle laulamaan ja kuulemaan päivän aiheeseen liittyviä tekstejä. Kotiin mennessään ihmiset kantoivat palmun oksia. Myöhemmin oksia tuotiin jumalapalveluksiin, jossa ne siunattiin. Palmusunnuntaita voitaisiin Suomessa kutsua ”pajunkissasunnuntaiksi”. Ortodoksisen perinteen vaikutuksesta virpominen on tullut tutuksi eri puolilla Suomea. Itä-Suomessa palmusunnuntai on tunnettu myös virposunnuntaina.
Malkamaanantai
Kansanperinteessä palmusunnuntain jälkeistä maanantaita kutsuttiin malkamaanantaiksi. Hurskaan selityksen mukaan päivän nimitys tulee siitä, että nähdään rikka toisen silmässä, mutta ei malkaa (kattorakenteisiin muinoin kuulunutta kuusiseivästä) omassa silmässä. Toisin sanoen syytöntä syytetään.
Tikkutiistai
Kansanperinteen mukaan piinaviikon tiistaina veistettiin tikkuja, joita käytettiin pitkin vuotta esimerkiksi erilaisten tarvekalujen valmistuksessa, koska juuri tiistaina veistetyt tikut toivat onnea. Toisen selityksen mukaan tikkutiistaina vuoltiin sytykkeitä tuleviksi tarpeiksi.
Kellokeskiviikko
Keskiviikkona laitettiin kansanperinteen mukaan kellot lehmien kaulaan, siitä nimi, kellokeskiviikko. Päivää on kutsuttu myös keppikeskiviikoksi.
Kiirastorstai
Piinaviikon torstain suomenkielinen nimi tulee kansanperinteen kiirasta eli pahasta hengestä, jota piti karkottaa talojen pihoilta. Taustalla on vanhan kirkon aikainen tapa, että seurakunnan yhteydestä karkotetut otettiin takaisin seurakunnan yhteyteen kiirastorstaina. He olivat ikään kuin uusia vihreitä oksia. Latinaksi päivä onkin dies viridium eli vihreiden oksien päivä. Kiiratorstaita on meikäläisessä kansanperinteessä kutsuttu myös häntätorstaiksi.
Pitkäperjantai
Jeesus kuoli perjantaina. Päivä on surun ja kärsimyksen vertauskuva, siitä johtuu myös suomenkielinen nimi pitkäperjantai. Se on pitkä päivä, myös hiljaiseksi perjantaiksi kutsuttu. Kellot ja urut vaikeneva kirkoissa, liturgisena värinä on musta, mitä ei pidetä värinä, vaan kaikkien värien poissaolona. Elämästä on kadonnut ilo. Alttarilla ei ole kukkia eikä siinä pala kynttilä.
Lankalauantai
Pitkänperjantai jälkeinen lauantai on ikään kuin suuren surun ja suuren ilon välipäivä. Kansanperinteen mukaan kaikki pahat henget lähtevät silloin liikkeelle. Noitien ja muiden pahan edustajien torjumiseksi monin paikoin oli tapana sytyttää pääsiäiskokkoja eli -valkeita. Lauantain pestiin talven aikana kehrätyt langat, mistä nimi lankalauantai.
Pääsiäinen
Mihin pääsiäisenä päästään? Nimi viittaa paastosta pääsemiseen, paaston loppumiseen. Itse juhlan varsinaiseen sisältöön nimi ei viittaa. Jeesuksen ylösnousemus ja kuoleman voittaminen ovat pääsiäisen sisältö. Paaston eli laihan elämän loppuminen ja uuden elämän alkaminen tuhtia ravintoa syömällä sopivat kyllä hyvin pääsisäisen nimen perusteluiksi. Myös sukkasunnuntaiksi pääsiäistä on sanottu, mikä viitannee siihen että silloin ollaan hiljaa kuin sukkasillaan. Vanha kansa saattoi tuntea myös nimityksen pälkkäpääsiäinen.
Valkoinen sunnuntai
Ensimmäistä pääsiäisen jälkeistä sunnuntaita on aikoinaan kutsuttu valkoiseksi sunnuntaiksi (dominica in albis, sunnuntai valkoisissa vaatteissa). Väri liittyy kasteeseen, kastemekon viattomuutta ilmentävään väriin. Nykyisin kaste ei juuri liity pääsiäiseen, mutta alkukirkon aikoina pääsiäisyö oli tavallinen kastepäivä. 1. sunnuntai pääsiäisestä on latinalaiselta nimeltään quoasimodogeniti eli ”niin kuin vastasyntynyt”. Päivän raamatuntekstit kirkkokäsikirjassa kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan.
Kuva: Riitta Viitakangas
Ilmoita asiavirheestä