Kevät ja alkukesä ovat Pohjois-Savossa, Lapinlahdella, sijaitsevan Väärnin pappilan vilkkainta aikaa. Silloin ryhmät tulevat retkille. Järjestetään kokouksia sekä perhejuhlia kuten syntymäpäiviä, häitä ja kasteita.
Pappila on toiminut nykyisen kaltaisena kokoontumispaikkana 11 vuotta. Siellä on käynyt vuosittain keskimäärin 2 800 ihmistä. Osa vierailijoista tulee siksi, että pappila on kirjailija Juhani Ahon syntymäpaikka.
Nyt pappilassa eletään toisenlaista kevättä, hiljaista huhtikuuta.
– Ensimmäiset peruutukset ryhmien vierailuista tulivat 12. maaliskuuta. Koronaan liittyvän kriisin todellisuus alkoi silloin kirkastua minulle, pappilan yrittäjä Minna Kettunen kertoo puhelimessa.
Pappilassa on ollut jo monta viikkoa hiljaista. Vuodesta 1999 lähtien kirjailijana toiminut Minna Kettunen on keskittynyt kirjoitustöihin.
– Niitä onneksi riittää.
Perheen lukiolainen käy koulua etänä kotoa käsin.
{kuva_03152643-5eae-467a-9f12-7f343bfbcfbe}
Minna Kettunen ja hänen puolisonsa muusikko Jarkka Rissanen ostivat erittäin huonokuntoisen Väärnin pappilan tuhannella eurolla vuonna 2006. Ostotarjouksessa he sanoivat perustavansa yrityksen, joka kunnostaisi pappilan toimimaan nähtävyytenä, juhlatilana sekä kulttuuri- ja seurakunnallisten tilaisuuksien pitopaikkana.
Väärnin Pappila Oy:ssä on tällä hetkellä vajaat 200 osakasta.
Minna Kettunen ja Jarkka Rissanen ottivat pankista yrityksen nimiin suuren lainan, jolla Museoviraston rakennussuojelukohteena oleva pappila remontoitiin perusteellisesti. Perhe muutti asumaan pappilan yläkertaan, ja toiminta käynnistyi.
– Vaikka olemme maallikoita, tämä toimii edelleen pappilana sitä kautta, että salissa on vietetty muutamia häitä ja kastejuhlia sekä muita seurakunnallisia tilaisuuksia. Paikkaa pidetään arvokkaana mutta kodikkaana juhlatilana, Minna Kettunen kertoo.
Kulkutaudit osa pappilan pitkää historiaa
Väärnin pappila on saanut nimensä ruotsinkielisestä sanasta värn, joka merkitsee suojaa ja turvaa. Viime vuodesta lähtien pappilan eteisessä on ollut huoneentaulu, joka kertoo värn-sanan juuren.
– Taulu on taidokasta käsityötä, ja sain sen ystävältämme 50-vuotislahjaksi. Tekstinä on vanhasta ruotsinkielisestä Raamatusta valitsemani jae: ”Herren är mitt lifs värn, för hvem skulle jag rädas? Ps. 27:1”
Vuonna 1992 käyttöön otetun suomennoksen mukaan kyseinen psalmin jae kuuluu näin: ”Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?”
– Väärnin pappila on vanha turvapaikka. Täällä on autettu nälkäisiä suurten nälkävuosien aikaan ja tänne on tultu talvisotaa pakoon. Monet evakot saivat pappilasta väliaikaisen suojan, kun he olivat menettäneet kotinsa Karjalassa.
– Viime aikoina olen miettinyt, millä tavalla Väärni voisi tarjota turvaa korona-aikana. Toivon, että se voisi osaltaan toteutua esimerkiksi Askel-lehteen kirjoittamani Pappilan salista -palstan kautta.
Kulkutaudit ovat osa pappilan pitkää historiaa. Aina sairauksia ei ole osattu nimetä.
– Erään 1800-luvulla eläneen papin kuolinsyyksi oli merkitty kivuttaja.
Minna Kettusen lääkärituttava oli aloittanut työnsä 1960-luvulla Kainuussa. Silloin potilaat mainitsivat sairauksiensa aiheuttajiksi esimerkiksi huimaajan, oksettajan tai mielenkääntäjän. Niinkin myöhään vallitsi kansanomainen käsitys siitä, että jokin olento aiheutti sairaudet.
– Minusta se on ymmärrettävää, koska bakteerit tai virukset eivät näy ihmissilmälle.
{kuva_5f22106f-9c99-4b2b-ba8d-8d8c5afce4e3}
Kustannustoiminnasta rahaa remonttiin
Väärnin Pappila Oy:n harjoittama julkaisutoiminta on ollut keskeinen tekijä korjaustöihin otetun suuren lainan lyhentämisessä. Julkaisuja on jo 24, niistä viimeisimpänä paikan historiasta kertova Puustelli ja pytinki.
Kettusen mukaan jatkossakin on tarkoitus etsiä hyviä nimikkeitä, joilla on selkeä kohderyhmä.
– Ensi viikolla ilmestyy kustantamamme 25. teos, Vuokko Nissisen kirjoittama kirja Veikon valtakunta. Se on kauppaneuvos Veikko Hakkaraisen elämäkerta.
Kirja on kertomus hyvinvointi-Suomen rakentamisesta ja Iisalmen Sanomien sekä kotiseudun kehittämisestä. Osaltaan Veikon valtakunta kertoo myös ajasta, jolloin hyvät veljet sopivat keskenään asioista saunan lauteilla.
– Koronan hiljentämän toiminnan aikana on korostunut, miten hyvä asia se on, etteivät Väärnin Pappilan kaikki tulot ole kiinni kävijöistä ja myydyistä kahvikupeista.
Hiljaisen kevään aiheuttamaa tulonmenetystä helpottaa sekin, että pankki on myöntänyt lyhennysvapaata rakennustöistä aiheutuneeseen lainaan.
– Monilla yrityksillä on meitä paljon raskaampi tilanne. Väärnin pappilassa ei ole palkattua henkilökuntaa, jota nyt pitäisi lomauttaa tai irtisanoa.
Voimaa virsistä ja perheestä
Minna Kettunen kertoo, että Lapinlahden seurakunta ja kunta, paikallislehti ja järjestöt tekevät hienoa työtä korona-aikana auttamalla ja virkistämällä ihmisiä uusin tavoin. Huoli heikoimmilla olevien ja hoitohenkilökunnan jaksamisesta on kova.
Lapinlahden seurakunta esimerkiksi otti välittömästi haltuun uusia yhteydenpidon muotoja, kuten oman YouTube-kanavan, jossa jumalanpalvelusten lisäksi julkaistaan lohdullista musiikkia. Seurakunnan diakoniatyö jakaa avustuksia ja ruoka-apua.
4H-yhdistys organisoi asiointiapua iäkkäille ihmisille, helluntaiseurakunta jakaa EU-ruoka-apua ja paikallislehti on julkaissut voimisteluvinkkejä ja hauskoja valokuva-arvoituksia lehden arkistoista.
– Kaupalla käynti on nyt savolaiselle ihmiselle ankeaa, kun ei voi antautua juttusille ja kuulumisten vaihtoon.
Minna Kettunen kertoo saaneensa viime viikkoina voimaa siitä mistä aina ennenkin, kuten ihanista virsistä ja mukavasta perheestä. Koronan tuoma uusi asia ovat Herättäjä-Yhdistyksen torstai-iltaisin järjestämät nettiseurat.
– Nettiseuroissa on tuntunut siltä, että ollaan yhdessä koolla isolla porukalla.
{kuva_fb5a805f-606f-489c-b88e-989e9ec95b3a}
On lupa nähdä toivon merkkejä
Raskas korona-aika päättyy aikanaan. Sen aiheuttamaa kuolleiden määrää tai taloudellisen tuhon laajuutta ei kuitenkaan vielä tiedetä.
Moni asia saattaa tämän kevään myötä muuttua parempaan suuntaan. Minna Kettusen mukaan kriisin vuoksi ehkä muistamme paremmin kertoa läheisille ihmisille, miten rakkaita ja tärkeitä he ovat.
– Kotimaisen ruoan arvo ymmärretään ja kotitarveviljely yleistyy. Opimme tulemaan toimeen vähemmällä kuluttamisella, lentomatkustaminen vähenee pysyvästi ja luonto kiittää, Kettunen jatkaa listaa.
– Hömppäviihteen tyhjyys huomataan, ja alamme kaivata sisältörikkaita ja sivistäviä kirjoja, musiikkia ja elokuvia. Moni rupeaa rukoilemaan ja rohkenee sanoa jopa julkisesti uskovansa Jumalaan.
Minna Kettunen uskoo, että kirkon sanomaa aletaan kaivata ja arvostaa kirkon työtä.
– Huomataan yleisemminkin se, minkä kristityt ovat aina tienneet, että elämä ei ole pohjimmiltaan meidän hallinnassamme.
– Kiitollisuus elämästä ja elämän lahjoista kasvaa. Jos on tullut eronneeksi kirkosta, voi tulla halua liittyä siihen takaisin. Kun kirkkoihin voidaan taas kokoontua, sinne mennään sankoin joukoin kiitosjumalanpalveluksiin.
Pappilan toimintakin voi hyötyä tilanteesta.
– Voi olla, että koronan jälkeen yhteisöllisyyttä haetaan entistä enemmän esimerkiksi meillä järjestettyjen sukujuhlien kautta.
Vielä selkeää käännettä parempaan ei ole tapahtunut. Silti on lupa nähdä toivon merkkejä.
Minna Kettunen kertoo, että kevätpäiväntasauksen jälkeen aamuauringon säteet alkoivat jälleen kurkistaa pohjoisen puolella olevan keittiön ikkunasta.
– Se tuo iloa ja toivoa, se on ”aamurusko mun sydämelleni”.
– Kun mustarastaat ja joutsenet tulivat, ajattelin, että tässä Jumalan luomassa maailmassa valkoiset linnut ovat suurempia kuin mustat linnut.
***
Pappilan historia ja uusi elämä
Väärnin pappilaa koskeva historiateos Puustelli ja pytinki kertoo pappilan asukkaista, historiasta, rakennuksista ja nykyvaiheista. Väärniin rakennettiin ensimmäinen talo papille 1760-luvulla.
Kirja sisältää kattavat luettelot asukkaista sekä pappilan kaikista työntekijöistä. Ne ovat vaikuttavia listoja. On hienoa, että nimeltä on mainittu kaikki siellä työtä tehneet, ei pelkästään pappissäädyn edustajia.
Ennestään tunnettua on se, että Juhani Aho, syntyjään Johannes Brofeldt, syntyi Väärnin pappilan rantasaunassa. Hänen isänsä toimi seurakunnassa apupappina. Juhanin pikkuveli Pekka Brofeldt oli Kotimaa-lehden ensimmäinen päätoimittaja. Myös hän syntyi Väärnissä.
Nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1843. Kirja antaa seikkaperäisen kuvauksen rakennushistoriasta sekä Museoviraston suojelukohteeksi nostaman rakennuksen mittavasta peruskorjauksesta.
Kirjassa on lukuisia kiinnostavia yksityiskohtia.
Esimerkiksi lapinlahtelaisen Ilpo Martikaisen perustaman äänentoistolaitteisiin keskittyneen Genelec-yhtiön alku liittyy Väärnin pappilaan. Martikainen kävi aikanaan pappilassa tapaamassa luokkatoveriaan Kari Rauniota.
Luokkatoverin kaiutin, levysoitin ja itse tehty vahvistin tekivät vaikutuksen Martikaiseen, ja niiden innoittamana hän valmisti oman vahvistimen ja kaiuttimen.
Väärnin pappilan vaiheet liittyvät myös ortodoksiseen kirkkoon. Sota-aikana tehtiin päätös, että ortodoksisen kirkon kirkollishallitus siirtyisi sinne Sortavalasta sodan loppuvaiheissa. Se ei koskaan ehtinyt toteutua, vaan kirkollishallitus perustettiin lopulta Kuopioon.
Kirja on pappilan rikkaan historian lisäksi huikea kuvaus siitä, miten kaksi ”tyhjätaskua”, Minna Kettunen ja Jarkka Rissanen, lähtivät toteuttamaan mahdotonta ja rohkeudellaan antoivat pappilalle uuden elämän.
Minna Kettunen, Tatu Ollikainen ja Hannu Puurunen (toim.): Puustelli ja pytinki. Väärnin pappilan asukas- ja rakennushistoriaa. Väärnin Pappila Oy 2019. 180 s.
Kuvat: Eino Rissanen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.