Lähetysjuhlien ohjelmassa oli tälläkin kertaa myös paljon teologista työskentelyä.
Perjantain teologinen symposium Yhdessä kohti elämää vei kuulijajoukon etsimään kirkon mission eli lähetystehtävän tämänhetkistä itseymmärrystä. Monet puheenvuorot nousivat Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) tekeillä olevasta samannimisestä lähetysasiakirjasta.
Symposiumin kansainvälisiä tähtiä olivat Kirkkojen maailmanneuvoston hollantilainen apulaispääsihteeri Hielke Wolters, saman järjestön maailmanlähetyksen ja evankelioinnin komitean pääsihteeri, korealainen Jooseop Keum sekä Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon naistyön osastoa edustava Bekure Daba.
Kotimaisia puhujia olivat esimerkiksi Pauliina Kainulainen, Risto Ahonen ja Mari Pöntinen.
Maailmanpolitiikka vaikuttaa myös lähetystyön käsitteisiin
Keum valoi omassa puheenvuorossaan pohjaa keskustelulle. Tarkoituksena oli tarkastella missiologisten käsitteiden kehittymistä.
Uusi lähetystyötä käsittelevä asiakirja tarvitaan Keumin mukaan siksi, että lähetyksen ja evankelioimisen yhteys on suuresti muuttunut sitten KMN:n edellisen missiologisen asiakirjan, joka on vuodelta 1982. Taustalla ovat maailmanpolitiikan ja talouden sekä kirkkojen toimintaympäristön kokemat mullistukset. Mutta yllättäen jopa monet missiologiassa aiemmin käytetyt teologiset termit kaipaavat päivitystä.
– Esimerkiksi käsitteet Kristus-keskeinen lähetystyö, vapautusteologian vaikutus ja lähetystyö kuudella mantereella ovat nyt vanhanaikaisia, Keum sanoi.
”Jos asiantuntijoilta ei irtoa, kysytään viihdejulkkiksilta”
Suomen Lähetysseuran eläkkeelle jäänyt lähetysteologi, dosentti Risto Ahonen tarkasteli joskus vähälle huomiolle jäänyttä Vanhan testamentin, varsinkin profeettakirjojen, puhetta Jumalan Hengestä.
Uusi dokumentti Yhdessä kohti elämää on Ahosen mielestä varsin onnistunut. Sen sijaan hän arvosteli sitä, miten kirkkoa ja sen lähetystehtävää käsitellään kirkon sisäisessä keskustelussa ja mediassa.
– Aika moni luulee nykyisin tietävänsä, kuinka päin kirkon pitää olla. Kirkollisessa keskustelussa sankarin viittaa tarjotaan usein sille, joka uskaltaa asettaa uskon perusteet kyseenalaiseksi. Ja jos ei asiantuntijoilta irtoa, kysytään viihdejulkkiksilta. Tärkeintä tässä taitaakin olla se, kuka sanoo, Ahonen tykitti.
Kirkon tehtävää koskeva keskustelu on hänestä usein liian pinnallista.
– Joskus tuntuu, ettei siitä puutu enää muuta kuin haitarinsoitto, Ahonen nauratti kuulijoitaan.
Ahosen mielestä pitäisi muistaa, että rakenteiden murtuessa lähetystyöstä tulee kirkoille uusi olemassaolon kysymys.
– Tärkeintä ei ole se, mitä väitteitä me voimme Jumalasta hyväksyä. Jos Jumala on olemassa, ensisijaista on se, hyväksyykö hän meidät.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä