Mikael Agricolaa pidetään suomen kirjakielen isänä ja hänen teoksiaan kirjoitetun suomen perustana. Nyt verkossa julkaistun Agricolan sanakirjan myötä pääsee tutustumaan syvemmin Agricolan käyttämään sanastoon, sillä hakusanoja on yli 9100.

Merkitysten ja käyttötapojen avaamisen lisäksi sanakirjasta löytyvät esimerkiksis tiedot sanojen yleisyydestä ja alkuperästä.

Sanakirjan perusaineistona on Turun yliopiston tuottama Mikael Agricolan teosten ”morfosyntaktinen tietokanta”. Sanakirjan kokoamisesta ovat vastanneet Agricola-aiheisiin aiemminkin syventyneet suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen ja dosentti Tanja Toropainen. Teoksen julkaisijana toimii Mikael Agricola -seura, yhteistyössä Turun yliopiston kanssa.

Tiedotteessaan tekijät kertovat Agricolan sanakirjan avaavan ”suoran näköalan 1500-luvun kieleen.” Erityisen mielenkiintoisiksi nousevat muunkielisten sanojen vastineiksi sepitetyt uudissanat, joista tosin monet jäivät kielellisiksi päiväperhoiksi.

Yli 2600-sivuiseen teokseen pääsee vapaasti tutustumaan täällä.

KOTIMAA SAI professori Kaisa Häkkiseltä myös muutaman Agricolan sanastoon sukeltavan kysymyksen, jossa kielestä innostunut visailija pääsee kokeilemaan kielikorvaansa. Tiedätkö tai arvaatko, mitä Agricolan käyttämä sana tarkoittaa?

1. glosu
a) selitys
b) hehkuva hiillos
c) sädekehä
d) maapallo.

2. onsa
a) epäystävällinen
b) alakuloinen
c) kovera
d) onneton.

3. tävy
a) syöttikala
b) houkutus
c) valkokukkainen ruohokasvi
d) keuhko.

Oikeat vastaukset:

1. Glosu merkitsee selitystä. Se on laina varhaisuusruotsin sanasta glosa, monikossa glosor, joka juontuu keskiajan latinan sanasta glosa. Latinan glosa tai glossa tulee kreikan kieltä tai ilmausta merkitsevästä sanasta glōssa. 

2. Onsa kuuluu yhteen onttoa, tyhjää tilaa merkitsevän onsi-substantiivin kanssa.  Tällä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä ugrilaiskieliin asti, ja se lasketaan vanhaan perintösanastoon kuuluvaksi. Kantasana onsi on mainittu Westhin koodeksissa partitiivimuodossa ontta. Onsa-muotoa ei tunneta muusta vanhasta kirjakielestä.

3. Keuhkoa merkitsevällä tävy-sanalla on etymologisia vastineita lähisukukielistä samojedikieliin. Se kuuluu ikivanhaan perintösanastoon. Sanan vanhoja variantteja ovat mm. täty ja täky. Kasvia merkitsevä tädyke on sen johdos.