Jaakko Heinimäki pohti Haapajärven Herättäjäjuhlien raamattutunnilla sitä, mikä on Jumalan sanaa.
– Koska Jumala ei ole periaate, kristillinen usko ei ole luonteeltaan oikeassaolemista. Koska Jumala ei ole korkeampi voima, kristillinen usko ei ole korkeamman voiman maagista hyväksikäyttämistä. Koska Jumala on sinä, persoona, on kristillinen usko luonteeltaan suhde. Se on minän suhde sinään. Minän suhde rakastavaan persoonaan, Heinimäki sanoi.
Uskon ydin on suhde Jumalaan, joka on antanut Sanansa. Mikä sitten on Jumalan Sana? Heinimäki kysyi ja vastasi vähän myöhemmin:
– Isolla alkukirjaimella kirjoitettava Jumalan Sana on Jeesus Kristus, joka oli mukana jo maailmankaikkeutta luotaessa. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
– Kun Raamattua sanotaan Jumalan Sanaksi, se tarkoittaa Kristusta. Raamattu ei ole sanasta sanaan Jumalan kirjoittama tai sanelema teksti tai taivaallinen faksi vaan se on kokoelma ihmisten kirjoittama kirjoituksia, joissa Jumalan viisaus heijastuu keskellä inhimillistä historiaa. Raamatussa Jumalan Sana ilmenee keskellä puutteellista ja erehtyväistä inhimillistä historiaa.
– Kaikki, mikä on Raamatussa, ei suinkaan ole Jumalan sanaa. Paavalin ohjeet, että orjien tulisi olla alamaisia isännilleen ja että vaimojen tulisi olla miestensä alamaisia, eivät ole Jumalan sanaa, vaikka Raamatussa ovatkin. Ne ovat sitä puutteellista ja erehtyväistä historiallista kontekstia, jossa Paavali kirjeitään kirjoitti. Ne ovat sitä puutteellista, muuttuvaista ja erehtyvää historiallista todellisuutta, jossa — ja josta huolimatta — Jumala on meille Sanansa antanut.
Ehdoton tieto murskaisi sinkoavana kivenä
Heinimäki sanoi, että jos Jumala olisi antanut totuutensa, Sanansa, ehdottoman tiedon muodossa, emme olisi käsittäneet sitä.
– Se olisi sinkoutunut meitä kohti kuin valtava, timantinkova kivi ja murskannut meidät. Emme olisi voineet ymmärtää sitä. Iät ja ajat se olisi pysynyt vieraana ja pelottavana, tyrehdyttänyt ajattelun ja kuihduttanut elämän ja siten tuhonnut meidät.
– Juuri tästä syystä se, mitä usein kutsutaan raamatullisuudeksi, täyttää klassiset harhaopin tuntomerkit.
Heinimäki pohti, miten harhaoppi on sitä, että jokin osa uskon talletuksen kokonaisuudesta pöhöttyy ja jättää toisia varjoonsa. Raamatullisuus on käärepaperiin ihastumista lahjaan rakastumisen sijaan.
– Jumalan Sana, Raamatun sivuille kapaloitu Kristus, on se jota meidän tulee katsella ja kuunnella, ei niinkään niitä kapaloita. Raamatullisuudessa Raamatun sanoista tulee Jumalan Sanan korvike. Voimme hyvinkin jäädä hengellisesti lukutaidottomiksi vaikka kuinka osaisimme lukea Raamatun sanoja.
– Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Raamattu olisi turha painotuote. Se on seimi, johon Sana on meille annettu.
Heinimäen mukaan kiisteleminen siitä, kuka on kaikkein raamatullisin, on täysin hedelmätöntä.
– Alussa oli Sana, mutta lopussa on sanojen paljous ja saatanallinen sössötys. Ainakin sellainen kuva tulee, jos yhtään seuraa internetin uskontoa käsitteleviä keskustelupalstoja.
– Kuuliaisuus Jumalan Sanalle merkitsee muuta kuin raamatullisuutta. Kuuliaisesti Jumalan Sanalle merkitsee valppautta. Kuuliaisuus ei ensisijaisesti ole alistumista, sääntöjen ulkokohtaista ja ulkokultaista tottelemista eikä sitä, että ihminen konemaisesti täyttää hänelle langetetut tehtävät. Kuuliaisuus on Jumalan kutsun kuulemista ja lupaukseen luottamista.
Heinimäen Raamattutunti kokonaan täällä
(Kuva: Matti Karppinen)
Ilmoita asiavirheestä