Raamatussa kerrotaan Nooan jälkeläisten lisääntymisestä vedenpaisumuksen jälkeen. He levittäytyivät vähitellen yhä laajemmille alueille, kunnes ihmisistä muodostui kansakuntiakin. Siihen aikaan koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä.
Eräs ryhmä Nooan jälkeläisistä lähti etsimään omaa kotikontuaan idästä päin. He asettuivat Eufrat- ja Tigris -jokien väliin Sinearin maahan, joka sijaitsee nykyisessä Irakissa. Aluetta on sanottu myös Mesopotamiaksi ja Kaksoisvirranmaaksi, mutta noin 4000 vuotta sitten tuota maata alettiin kutsua Babyloniaksi.
Sinne asettuneet ihmiset alkoivat rakentaa tiilistä sekä kaupunkia että taivaaseen asti ulottuvaa tornia. Ne olisivat tuoneet heille muiden kansojen silmissä suurta mainetta ja varmistaneet kansan yhtenäisenä pysymisen.
Rakentamisvaiheessa tapahtui jotakin merkillistä. Raamatun mukaan Jumala itse lähti alas maailmaan katsomaan kaupunkia ja tornia. Hän sanoi ne nähdessään: ”Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.”
Rakentaminen keskeytyi, kun Jumala hajotti eri kieliä puhumaan alkaneet ihmiset kaikkialle maailmaan. Kaupungin nimi Babylon muistutti hepreankielistä sekoittaa -sanaa. Meitä se muistuttaa maailman eri kielten alkuperästä.
Nykyään osataan rakentaa melkein mitä tahansa, esimerkiksi pilvenpiirtäjiä, lentokoneita ja raketteja. Ihminen on päässyt jo kuuhun asti, mutta siitä huolimatta on joskus vaikeaa ymmärtää toista ihmistä, vaikka äidinkieli olisikin yhteinen.
Rukous
Sinä, Jumala, ymmärrät meitä ihmisiä kaikilla kielillä. Kiitos siitä, että tiedät tilanteeni silloinkin, kun itse olen sanaton. Amen
Virsi
501 Kuule Isä taivaan pyyntö tää
Ilmoita asiavirheestä