”Muistakaa kärsivää ihmistä”

Intia_2012_slummikujaPIVNSALO

– Älkää menkö sen enempää kirkkoon kuin moskeijaan muistamatta slummikadulla kärsivää ihmistä, kehotti Intian oikeusjärjestön (All Indian Rights Organization) presidentti Alok Chantia järjestönsä tähän mennessä suurimman konferenssin päätöspuheessa. Intian Lucknowssa 9.-10.2012 järjestetyn tapahtuman otsikkona oli Ihmisoikeuksien, ihmisyyden ja kulttuurien tulevaisuus globalisoituvassa maailmassa.

Koko konferenssin toteutuminen oli vaakalaudalla, kun Chantian laatimat sitä koskevat lukuisat rahoitushakemukset kuivuivat kokoon. Konferenssin päätöspuheessaan hän kiittikin vuolaasti rahoittajiksi lopulta ryhtyneitä yksityishenkilöitä.

– Ei Intiassa ihmisoikeusajatteluun mitenkään kielteisesti suhtauduta, mutta yleensä sekä julkiset että yksityiset rahoittajat pitävät ihmisoikeuksia melko utopistisina, Chantia selventää tilanteen päätyttyä.

Konferenssiväkeä puhututtivat ihmisoikeuksien soveltamishaasteet esimerkiksi perustarpeiden, väkivallan, talouselämän, koulutuksen, naisten ja lasten oikeuksien aloilla. Vaikka kysymyksenasettelut olivat toisinaan teoreettisia, ajatus eri tavoin vähäosasten, syrjäytettyjen ja kärsivien aseman parantamisesta elähdytti esitelmiä kautta linjan. Koillis-Intiassa sijaitsevan Arunachal Pradesh Rajiv Gandhi -yliopiston tutkijat Nabam Nakha Hina ja Smti Techi Jirin toivat esiin kristittyihin kohdistuvaa syrjintää kyseisellä seudulla esitelmässään Ihmisoikeusloukkaukset sekularismin ja modernismin nimissä.

Useissa esitelmissä käsiteltiin ihmisoikeusajattelun kiistanalaisia kytköksiä länsimaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi Kansallisen Indira Gandhi -avoimen yliopiston lehtori Archana Bahadur Zutshi Lucknowsta tarkasteli ihmisoikeusaiheita yhdysvaltalaisen kirjailijan Margaret Mitschellin klassikkoromaanissa Tuulen viemää (1936). Tuottava maanomistus oli 1800-luvun puolivälin etelävaltioissa monelle orjuuden poistamista tärkeämpää.

Uskontoon liittyviä kysymyksiä käsiteltiin konferenssissa usein kulttuurikysymyksinä, ja kulttuuriin suhtauduttiin yleensä myönteisesti. Kulttuuri-illassa konferenssin osallistujat saivat seurata mainioita kansantanssiesityksiä, joista osassa näkyi intialaisen Bollywood-elokuvakulttuurin vaikutteita.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliTurhautumista Vantaalla: ”Entä jos riitely ei johda mihinkään”
Seuraava artikkeli”Toivottiin, että pidän turpani kiinni”

Ei näytettäviä viestejä