Muistokirjoitus: Heikki Koivisto 1948–2025

Risti ja kaksi pientä oksalla istuvaa kivilintua hautakivellä.
Kuva: Jukka Granström

Rovasti Heikki Tapani Koivisto on kuollut 2. päivänä helmikuuta Kemissä 77 vuoden ikäisenä vaikean sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt Oulussa 16. päivänä tammikuuta 1948.

Kuusivuotias Heikki vastasi kerran naapurin tädin kysymykseen, miksi aikoi joskus isona tulla: ”Minusta tulee pappi Sallaan”. Ymmärrettävältä se tuntuikin koska Erkki-isänsä oli Sallan pitkäaikainen kirkkoherra vuosina 1934–72.

Jo ennen opintojensa päättymistä ja papiksi vihkimistään Oulussa 1972 Heikki Koivisto ehti palvella Sallassa kesäteologina sekä sairauden heikentämän rovasti-isänsä apulaisena ja saarnata jo lapsuudessa hyvin läheiseksi tulleessa Sallan kirkossa. Siellä hän sitten palveli myös pastorina pari ensimmäistä virkavuottaan 1972–74.

Omaa paikkaansa kirkon viranpalvelijana Heikki Koivisto etsi kiertäessään monta mutkaa useitten pohjoisen Suomen seurakuntien palveluksessa. Kierros alkoi Oulusta, lapsuusvuosiensa koti- ja koulukaupungista jossa hän oli teininä osallistunut aktiivisesti seurakuntanuorten toimintaan ja laulanut Karjasillan kirkon nuorten kuorossa.

Ylioppilaaksi hän tuli Oulun Normaalilyseosta 1967. Papinkouluun, teologisen tiedekuntaan meno oli päivänselvää, vaihtoehtoa tuskin oli ikinä käynyt mielessään. Siellä hän tutustui kuopiolaissyntyineen opiskelutoveriinsa Helena Hakkaraiseen, joka kanssa myös perusti onnellisen perheen ja sai aikanaan kolme lasta sekä saman määrän lastenlapsia.

Oulun Tuiran seurakunnan papiston apulaisen virkansa ohessa Koivistolle oli 1974–75 mieluisaa hoitaa Pohjan prikaatin sotilaspastorina Hiukkavaarassa varuskunnan ja henkilökunnan kirkollisia toimituksia ja kohdata varusmiehiä joskus harjoitusmaastossakin. Maanpuolustusta ja sotiemme veteraaneja hän arvosti suuresti koko elämänsä ajan. Reservin sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti.

Pappisura jatkui sitten Sodankylän kirkkoherrana vuodet 1976–82. Pitkäaikaisimmaksi muodostui työjakso Ylitornion kirkkoherrana 1983–99. Niiden välissä hän kävi Nurmeksessa kappalaisena ja vt. kirkkoherrana. Viimeiseksi virkapaikaksi tuli Kemi, jossa hän palveli kappalaisena vuodet 1999–2011 ja jäi sitten sinne eläkkeelle.

Ystäväseurakuntatyö vierailuineen muodostui Koivistolle mieluisaksi vastuualueeksi Kemissä. Hänen johdollaan tehtiin suuri määrä ystäväseurakuntaretkiä Unkariin, Viroon ja Saksaan ja isännöitiin niistä vastavierailuja. Kemin Suomi-Unkari seuran puitteissa Koivisto johti kaksi ryhmämatkaa Unkariin, jossa hänet nimettiin Szekesfehervarin kaupungin kunniakansalaiseksi 2009. Aktiivisena musiikinharrastajana ja mieskuorolaulajana Koivisto halusi järjestää ja johtaa ryhmämatkoja oopperajuhlille Savonlinnaan useina vuosina.

Heikki Koivisto muistetaan herkästi innostuvana ja huumorintajuisena ihmisenä jota oli helppo lähestyä. Maamme seurakunnissa tavallisia ristiriitatilanteita ja vaikeita ihmissuhteita hänkin joutui kohtaamaan työssään ja eikä voinut välttyä kokemasta joskus myös kipeitä pettymyksiä. Omasta kutsumuksestaan vahvasti tietoisena hän pyrki tekemään kaikki tehtävänsä äärimmäisen tunnollisesti ja hyvin. Siihen auttoi myös hänen hankkimansa lisäkoulutus, kuten sielunhoidon erityiskoulutus ja seurakuntatyön johtamistutkinto.

Pekka Koivisto
Kirjoittaja on vainajan veli.
Heikki Koiviston muistoa voi kunnioittaa osallistumalla Yhteisvastuu-keräykseen Kemin seurakunnan kautta.

Ilmoita asiavirheestä

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!

Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.


Edellinen artikkeliElämän ja kuoleman vuoropuhelu on kulkenut Minna Tuohisto-Kokon taiteessa kolmekymmentä vuotta – Nyt hän juhlistaa iloa ja elämän pyhyyttä
Seuraava artikkeliNuorten miesten hengellisyys rakentuu somessa – Millaista heidän kristillisyytensä on?

Ei näytettäviä viestejä