Sastamalan seurakunnan eläkkeellä ollut lapsityön ohjaaja, nuorisonohjaaja Raija Anna-Liisa Seurala kuoli 7.1.2025 78-vuotiaana Sastamalassa. Raija syntyi 14.1.1946 Tyrvään Pikku-Leiniälässä Reino ja Sylvi Seuralan maanviljelijäperheeseen. Hän oli isän tyttö ja hevostyttö. Dramaattinen muisto oli onnettomuus hevosharavakoneen kanssa.
Hän oli pyhäkoulun suuruuden aikojen kasvatti. Jo pyhäkoulun joulujuhlissa hän esitti yksinlaulua. Elämys oli päästä Helsingin olympialaisiin. Vuonna 1953 alkoi koulutie Leiniälän alakansakoulussa ja Stormissa. Kaiketi kesällä 1956 hän osallistui ensi kerran uudella Houhajärven Leirimajalla suurelle telttaleirille.
Tyrvään yhteislyseon pääsykokeisiin tyttö lähetettiin 1958. Kun suurten ikäluokkien vyöryssä yli puolet hyväksytyistä ei mahtunut, hän lähti uuteen Kiikan-Keikyän yhteiskouluun asuen koulukortteerissa ja jatkoi toiselta lyseossa.

Päästyään ripille Tyrvään kirkossa hänestä tuli Lopenkulman nuortenpiirin jäsen, Vammalan rukoushuoneen ja Leirimajan nuorteniltojen aktiivi sekä tyttö- ja poikaleirien isosisko Rapu. Hän liittyi Lopenkulman kotikuoroon, Tyrvään kirkkokuoroon ja oli Nuortenkuoron perustajia 1968. Hän kasvoi evankelisuuden valoisassa ilmapiirissä.
Naapurustosta lähti kirkon työhön paljon nuoria, niin myös Raija. Keskikoulusta päästyään 1963 hän lähti Karkun ev. kansankorkeakouluun, sitten Helsingin ev. kansankorkeakouluun. Hän valmistui nuorisonohjaajaksi 1968. Hänet valittiin Tyrvään seurakunnan tyttötyön ohjaajaksi, mutta hän vaikutti kaikessa lapsi- ja nuorisotyössä, myös partiossa. Vammalan seurakuntatalon valmistuttua 1969 hänestä tuli päiväkerhotyön käynnistäjä.
Tutustuin Raijaan jo 1960-luvun alun poikaleireillä. Hänestä kasvoi todellinen kutsumustyöntekijä. Hän näytti olevan aina työssä. Nuoriso kokoontui kotiinsakin. Raija eli nuoren täyttä elämää. Liikunnallisuus johti autourheilunkin pariin, ST-ajoihin.
Järvenpään seurakuntaopiston jatko-opintojen myötä hänestä tuli 1975 päiväkerhon toiminnanohjaaja, sitten lapsityön ohjaaja. Päiväkerhotyöstä tulikin pääelämäntehtävä näinä päiväkerhon kasvun aikoina.
Raija iloitsi työstään. Hän suorastaan rakasti lapsia, myös kummilapsiaan. Hän toimi kolmessa seurakunnassa: Tyrvään, Vammalan ja Sastamalan.
Lauluharrastus johti levytyksiin ja kuvataide näyttelyihin. Hän teki myös käsitöitä. Lähetystorilla hän oli lätynpaiston mestari. Pyhän Olavin kirkon talkoiden muonituksestakin hänet muistan.
Eläkkeelle jäätyään hänestä tuli kirkon opas. Hänet valittiin myös luottamustehtäviin, kirkkovaltuustoonkin. Hän oli aina valmis. Hän oli oikein esimerkki vapaaehtoisten seurakuntalaisten uhrautuvaisuudesta ja valtavista mahdollisuuksista tulevaisuuden kirkossa.
Vaikka elämään sisältyi myös surua, Raija säilytti valoisuutensa. Toimeliaisuudesta johtuen – kun hän oli vielä avantouimarikin – oli käsitys, että hän oli hyvin terve. Äkillinen lähtö oli yllätys.
Lohdutus surun keskellä on tietää, missä oli hänen turvansa. Siitä hän todisti nuoresta alkaen valoisalla uskollaan. Siitä kertovat myös kodista näkyvältä paikalta löytyneet Psalmin sanat: ”Jumalani! Minä turvaan sinuun, Herra. Sinä olet minun Jumalani! Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät”.
Jari Nurmi
Kirjoittaja on kirkkoherra emeritus.