Pastori, teologian tohtori Seppo Arne Kjellberg kuoli 85-vuotiaana Tampereella 25. syyskuuta 2024. Hän oli syntynyt Helsingissä 24. tammikuuta 1939.
Seppo oli keraamikko Friedl Holzer-Kjellbergin ja insinööri Erik Kjellbergin poika. Hän kasvoi vanhempiensa työpaikan, Arabian keramiikkatehtaan juurella ja vietti lapsuudenkesät Vaasan saaristossa. Jatkosodan aikana Seppo oli isoveljensä Matsin kanssa sotalapsena Ruotsissa, mikä jätti häneen pysyvät jäljet.
Kotona puhuttiin ruotsia, mutta lapset kävivät koulut suomeksi. Seppo kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1957 ja aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa 1958.
Valmistuttuaan 1963 Seppo työskenteli seurakuntapappina Porissa ja Kiukaisissa. Työ Helsingin ylioppilaspappina 1966–70 osui opiskelijamaailman radikalisoitumisen vuosiin. Seppo oli mukana muun muassa protestoimassa Temppeliaukion kirkon rakentamista vastaan maalaamalla kristillisten ylioppilaiden kanssa kesällä 1968 sen seiniin yksitoista kertaa sanan Biafra muistuttamaan Afrikan nälkäongelmasta. Tapaus herätti suurta huomiota, ja tekijät tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin.
Muutto Turkuun 1970-luvun alussa ja työ systemaattisen teologian vt. assistenttina Åbo Akademissa teki Seposta tutkijan. Hänestä tuli teologian lisensiaatti 1974 ja tohtori 1994.
Väitöskirjassaan Finländsk arbetsetik och Luthers kallelselära Seppo porautui teologiseen teemaan, jota oli tutkinut jo 1980-luvun lopulla Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskuksen Työelämä-projektissa ja siihen liittyvässä kirjassaan Työn tulevaisuus. Hän näki, että se, mitä yleisesti pidetään protestanttisena työmoraalina, ei vastaa luterilaiseen kutsumusajatukseen perustuvaa työn eetosta.
Vuodesta 1975 eläkeikään asti Seppo työskenteli Tampereella seurakuntien yhteiskunnallisen työn pastorina. Tutkijan työllekin tuli jatkoa Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen ekokaupunkiprojektissa, jonka tuloksena syntyi 1998 hänen tutkimuksensa Urban Ecotheology.
Sepon hengellinen koti oli körttiläisyys, jonka hän löysi opiskeluaikaisten ystäviensä kautta. Kollegat luonnehtivat Seppoa hienotunteiseksi radikaaliksi, joka halusi ottaa Jeesuksen opetukset vakavasti niin omassa elämässään kuin yhteiskunnallisissa kannanotoissaan. Siunaustilaisuudessa veisatun Sepon saarnavirren 409 säkeistö ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella, suo sanan tekijäksi tulla, myös nuhteitasi totella” kuvaa hyvin Seppoa ja hänen radikalisminsa lähtökohtia.
Seppo ja hänen puolisonsa Liisa (o.s. Muilu) saivat 64 yhteistä vuotta, neljä lasta ja kuusi lastenlasta. Perhe muutti isän työn perässä useasti, ennen kuin asettui Tampereelle 1973. Ryydynpohjan omakotitalosta tuli Sepon pitkäaikaisin koti. Siellä vaari teki lastenlasten kanssa savitöitä ja nikkaroi, vei uimaan ja kalastamaan.
Seppo halusi olla etenevästä Alzheimerin taudistaan avoin ja opetella elämään sen kanssa. Saimme kohdata uudella tavalla tunteikkaan ja läsnäolevan ihmisen, joka antoi meille kypsän vanhuuden hyvän mallin.
Hanna Kjellberg, tytär
Juhani Veikkola, ystävä ja työtoveri
Ilmoita asiavirheestä