Ompelija Ulla Marita Arjosaari syntyi 17.10.1934 ja kuoli 90-vuotiaana kotonaan Loviisassa Palvelutalo Esplanadissa 28.11.2024.
Ulla Arjosaari vaikutti Loviisan kaupungin ja seurakunnan hallinnossa. Hän tuli 1980-luvun alussa mukaan Loviisan suomalaisen seurakunnan toimintaan uuden Yhteiskunnallisen työn toimikunnan perustajajäseneksi. Tämä merkitsi Loviisalle järjestelmällistä kansainvälistymistä.
Seurakunnan ystävyysseurakuntatoiminta keskittyi Viroon, Unkariin ja suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Loviisan kuva muuttui kansainvälistyväksi rauhankaupungiksi.
Silloin Loviisa tunnettiin myös pien- ja tekstiiliteollisuudesta, ja muun muassa Grünsteinin, Mohairluxin ja La-filin ompelimoistaan. Loviisan tekstiilityöntekijöiden puheenjohtajana Ulla Arjosaari kulki kehityksen kärjessä.
Hän liittyi aktiivisesti Loviisan suomalaisen seurakunnan uudistuvaan toimintaan. Yhteiskunnallinen toimikunta avasi seurakunnan avointa lähestymistapaa työpaikoille ja työikäiseen väestöön. Vierailut Loviisan ydinvoimalassa, Rauma-Repolan tehtailla, pienyrityksissä, kauppaliikkeissä ja laitoksissa loivat uutta kosketuspintaa työväestöön ja yritystoimintaan.
Sosiaalidemokraattisen puolueen luottamushenkilönä Ulla Arjosaaren laaja kannatus avasi monia yhteyksiä. Kaupungin ympäristölautakunnan jäsenenä hän kantoi vastuuta myös kaupunkisuunnittelusta.
ULLA ARJOSAAREN suureksi rakkaudeksi kasvoi Unkarissa, Budapestin kupeessa sijaitseva Csömör, jonka papin Péter Solymárin kanssa luotiin nopeasti läheinen ja innostava ystävyysseurakuntasuhde. Ulla Arjosaaren elämä näytti välillä olevan yhtä Csömöriä, poskisuudelmia, lahjoja ja vierailuja yli rajojen aidossa unkarilaisessa hengessä. Myös seurakunnan laajenevat ystävyyssuhteet Saksan Meldorfiin, Viron Haapsaluun, Tallinnaan suomalaiseen seurakuntaan sekä Inkerin Kolppanaan saivat Ullalta kannustusta.
Kaksikielisenä perusloviisalaisena Ulla Arjosaari laajensi kekseliäästi kotikaupunkinsa kansainvälistä elämää. Hän oli voimakastahtoinen seurakunta-aktivisti, valpas, suorapuheinen nainen, joka avoimesti vastasi kotikaupunkinsa ulkosuhteisiin ja ympäristöhaasteisiin.
Hänelle rakas yhteiskunnallisen työn toimikunta solmi Unkarin lisäksi yhteyksiä myös pakolais- ja maahanmuuttajaryhmiin, sekä muihin suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Viimeiseen asti Ulla Arjosaari osallistui Loviisan rauhanfoorumiin, joka Loviisan omana kanavana kehittää edelleen yhteyksiä maailmanlaajalle rauhalle ja konfliktien ehkäisylle.
Ulla Arjosaaren unkarirakkaus kasvaa edelleen korkoa. Ullan sydämelliset suhteet jatkuvat Csömörin pappilanväen Martha ja Péter Solymárin sekä Katalin Feherin perheiden lisäksi yhteytenä Esterin, Adrin, János ja Máte Kulichin ynnä monien muiden csömöriläisten suhdeverkostona.
Lähipiirille, Tuija Schumiloville Ulla oli upea täti, lapsille ja lapsenlapsille mieluinen Ulla-mummi.
Csömöristä Ullan arkulle toimitetun puna-vihreä-valkoisen kukkalaitteen saatesanoissa luki: ”Ulla Arjosaari – ystävyysseurakuntatyön moottori ja sydän.”
Veli-Matti Hynninen
Ullan pappi vuodesta 1980