Kun Jeesus oli kuollut ja laskettu hautaan, muuan lintu hyppeli haudan ympärillä. Se ihmetteli luolan suun eteen vieritettyä kiveä ja meni lähemmäksi katsomaan. Sotilaat nukkuivat syvässä unessa haudan lähellä.
Lintu löysi pienen kolon, josta se työnsi nokkansa sisään luolaan.
Samassa kivi liikahti.
Lintu veti kauhistuneena nokkansa pois ja huomasi sen muuttuneen keltaiseksi.
Seuraavassa hetkessä kivi siirtyi haudan suulta ja lintu näki, että hauta oli tyhjä.
Ilon- ja pelonsekaisin tuntein lintu alkoi laulaa. Sen kaunis laulu herätti naiset läheisessä kaupungissa, ja he lähtivät Jeesuksen haudalle.
Kun naiset saapuivat paikalle, he näkivät läheisessä pensaassa laulamassa oudon linnun. Se oli musta ja sillä oli kirkkaankeltainen nokka.
Siitä lähtien mustarastaan laulu on kertonut ylösnousemuksen tarinaa ja sen keltainen nokka on merkkinä siitä, että valo voi koskettaa jokaista luotua.
Huilumaisen kirkas, mietiskelevä, matkittuja ääniä sisältävä laulu kevätillassa ja -yössä kuuluu mustarastaalle (Turdus merula). Hiilenmusta koiras kirkkaankeltaisine nokkineen on helppo tunnistaa. Naaraan puku on ruskea, ja sillä on tumma nokka.
Suomessa mustarastas pesii yleisenä Tornio-Kainuu-linjan eteläpuolella. Mustarastas on alun perin pesinyt valoisissa metsissä, mutta nykyisin se pesii myös puistoissa ja ihmisasutuksen piirissä. Lintu on osittaismuuttaja, osa kannasta talvehtii Suomessa ja vierailee lintulaudoilla.
Mustarastas pesii matalalla pensaissa, puissa, kivillä, rakennuksissa ja halkopinoissa. Se saattaa tehdä jopa kolme poikuetta kesässä.
Jos on olemassa sielun ääni, se on hyvin lähellä mustarastaan aamuöistä laulua hiljaisuuden keskellä.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä