Usein luullaan, että aina kun Jumala on huonolla tuulella, nousee myrsky. Tai että ukkosen jyrinä syntyy siitä, kun enkelit taivaassa kuljettavat kiviä kottikärryillä. Ei sentään!
Nimittäin kun maailmaa luotiin, oli kaikkialla myrskyjä, tulivuorenpurkauksia ja jatkuvaa ilmastollista muutosta. Jatkuva tarkoittaa tässä yhteydessä miljoonia vuosia ja taas miljoonia.
– Hanaa! huusi Jumala, kun luomisen vauhti alkoi kiihtyä.
Kun maailmankaikkeus tuli valmiiksi, Maapallo saavutti olosuhteet, jotka mahdollistivat elämän syntymisen. Silloin Jumala laittoi hanat kiinni.
Hanojen tiivisteet ovat alkaneet vuotaa miljoonien vuosien kuluessa ja ilmastomuutoksen ansiosta. Myrskyt ovat muistoja luomisen ajasta.
Myrsky on ilmatieteellisesti ajateltuna voimakkaasti puhaltava tuuli. Myrskyssä tuulen nopeuden on oltava 10 minuutin mittausjakson aikana 21–32 metriä sekunnissa. Kansainvälisesti myrskyn raja on 25 metriä sekunnissa.
Suomessa myrskyksi yltyviä tuulia tavataan yleensä vain merialueilla ja tuntureilla.
Suomalaiset syysmyräkät ovat vaatimatonta touhua verrattuna esimerkiksi taifuuneihin, hurrikaaneihin ja tornadoihin, jotka piinaavat maan asukkaita, puhumattakaan rankkasateista, jotka sysäävät liikkeelle mutavyöryjä ja tulvia.
Myrskyt ovat komeaa katsottavaa, minkä vuoksi on olemassa asialle omistautuneita ihmisiä, myrskybongareita. He muun muassa kuvaavat rajuilmoja, salamointia tai uhkaavia pilvimuodostelmia.
Myrskybongari rukoilee: ”Jumala, näytä voimasi luonnossa. Siunaa ja suojele minua silloin.”
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä