Kristikunta alkoi levitä, ja uusia kirkkoja rakennettiin ahkerasti. Enkelit valvoivat rakennustöitä, ja usein valvojaenkeli jäi asumaan lähistölle. Jumala kuitenkin kutsui enkelinsä taivaaseen hoitamaan tärkeämpiä tehtäviä.
– Mutta kyllä jonkun täytyy pitää silmällä kirkkoja, enkelit sanoivat.
– Eikö riitä, että minä pidän, sanoi Jumala hieman harmissaan enkeleiden ylihuolehtivaisuudesta.
– Toki, toki, mutta olisi silti hyvä, että myös joku luotu olento hoitaisi sitä tehtävää, enkelit inttivät.
Jumala ei halunnut tehdä asiasta numeroa, vaan kutsui ensimmäisen ohitse lentävän linnun luokseen. Se sattui olemaan naakka.
– Tästä lähtien sinä ja sukulaisesi saatte asua kirkoissa ja raportoida suoraan minulle.
Ja niin tapahtui.
Naakka (Corvus monedula) on levinnyt Euroopan lisäksi Pohjois-Afrikkaan ja Aasiaan. Suomessa sen pohjoisimmat pesimäpaikat ovat Rovaniemen korkeudella. Naakka viihtyy ihmisen lähellä kaupungeissa ja puistoissa. Osa linnuista pesii rakennuksissa, muun muassa harmaakivikirkoissa ja niiden tapuleissa. Naakkaa on kutsuttu tästä johtuen nimellä kirkhakkinen.
Naakka on sosiaalinen ja älykäs lintu, jonka on todettu osaavan käyttää tikkuja työkaluinaan. Naakka on kaikkiruokainen, sen ruokalistalle kuuluvat niin hyönteiset kuin marjat ja kaatopaikkojen jätteet.
Erikoinen ja näyttävä ilmiö ovat hurjasti lentävät ja kieppuvat suuret naakkaparvet. Niiden lentoa seuraa henkeään pidätellen. Yöpuulle puistoon asettuva naakkaparvi pitää kovaa meteliä ja se voi hermostuttaa lähiseudun asukkaita.
Naakka on Varsinais-Suomen maakuntalintu.
Kirkkojen ympärillä elämöivät naakat ovat hauska näky. Siinä ne raportoivat Luojalleen, miltä elämä maan päällä ja seurakunnassa näyttää.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä