Kirkolliskokouksessa Turussa käytiin keskiviikkona vilkas ja vaiheikas keskustelu naispappeuden vastustajien messuyhteisöistä ja paikasta kirkossa.
Syynä oli edustaja Hannu Kipon aloite. Kippo esitti, että tuomiokapitulilla ja seurakunnan kirkkoherralla ei olisi enää nykyisenkaltaista mahdollisuutta valvoa messun viettämisen paikkaa ja tapaa. Kippo ehdotti kirkkojärjestykseen muutosta, jonka mukaan ehtoollisjumalanpalvelusta voitaisiin viettää kirkkokäsikirjan mukaisesti siellä, ”missä sen toimittavat luterilaisen kirkon pappisvirkaan vihityt pastorit”. Käytännössä muutos mahdollistaisi naispappeuden vastustajien messuyhteisöjen nykyistä vapaamman toiminnan seurakunnissa.
Kipon aloitteesta käytiin kirkolliskokouksen salissa lähetekeskustelu.
Aloitteen mukaan nykyinen säädös on muuttunut tavaksi tehdä kirkkopolitiikkaa. Kipon mukaan kirkkojärjestyksessä ei voida kieltää kirkon jäseniltä oikeutta ehtoollisen nauttimiseen heidän omantuntonsa mukaisesti. Kippo otaksuu, että tulevina vuosina ehtoollisenviettoa estetään herätysliikkeiden tiloissa ja kesäjuhlilla entistä useammin.
”Sellainen vastakkainasettelun linja on ajanut ja tulee ajamaan kirkkomme uskollisia, tunnustukseen sitoutuneita jäseniä etsimään leipäortta jostakin muualta. Tällä muutoksella voimme kirkkona padota pakottamiseen liittyvää kirkosta eroamista. Siihen tämä aloite tähtää”, Kippo kirjoitti.
Marjaana Toiviainen esitti aloitteen hylkäämistä
Aloite herätti monipolvisen sananvaihdon naispappeuskysymyksestä ja niin sanotulla vanhalla virkakannalla olevien paikasta kirkossa.
Pekka Simojoki sanoi tuntevansa aloitetta kohtaan sympatiaa.
– Pidän rohkeana, että joku uskaltaa sellaisen tähän saliin tuoda.
Päivi Linnoinen totesi, että ehtoollinen on salaisuus mutta samanaikaisesti järjestyksen asia. Hänen mukaansa on tärkeää, että tuomiokapituli määrittelee ehtoollisen viettämisen paikat ja kirkkoherra sen, miten ehtoollista vietetään.
Marjaana Toiviainen esitti heti keskustelun alkuvaiheessa, että aloite hylätään kokonaan eikä sitä viedä valiokunnan käsiteltäväksi.
– Ehtoollinen on kirkon yhteinen aarre, ei minkään ryhmän omaisuutta. Aloitteessa evankeliumin kirkastuminen kääntyy itseään vastaan.
Toiviaisen ehdotus sai kannatusta muutamilta edustajilta.
Heidi Zitting sanoi, ettei näe aloitteella mitään menestymismahdollisuuksia. Hanna Mithiku totesi toivovansa, että aloitteissa kerrottaisiin, mihin todellisuudessa pyritään.
– Kuten salipuheenvuoroista käy ilmi, oikea ongelma on ehtoollisen jakajan sukupuoli.
Aloite haluttiin viedä eteenpäin
Valtaosa salissa puhuneista edustajista kuitenkin puolsi aloitteen viemistä valiokunnan käsiteltäväksi. Erkki Koskenniemi sanoi, että aloitteen jättäminen raukeamaan olisi radikaali toimenpide. Piispa Simo Peura vahvisti, että päätös olla lähettämättä aloitetta valiokuntaan olisi kirkolliskokouksessa erittäin poikkeuksellinen.
Marianna Parpala kannatti aloitteen viemistä eteenpäin.
– Edustan itse sitä nuorten joukkoa, jolla ei ole paikkaa jossa viettää ehtoollista, eikä siitä ole nytkään helppo puhua, Parpala sanoi ääni murtuen.
Ville Auvinen sanoi, että ehtoollinen on kyllä järjestyksen asia mutta järjestys täyttyy siinä, että luterilaisen kirkon pappi asettaa luterilaisen ehtoollisen.
– Se ei ole enää realiteetti kirkossamme, että me kaikki mahtuisimme samaan ehtoollispöytään.
Soili Haverisen mielestä aloite olisi mahdollisuus korjata sitä, että kirkko on 30 vuoden aikana laiminlyönyt vanhalla virkakannalla olevien seurakuntalaisten hoitamista.
Janne Kaisanlahti kysyi, pelätäänkö nykytilannetta niin paljon, ettei siitä uskalleta edes keskustella. Pekka Niirasen mielestä ehdotus aloitteen raukeamaan jättämisestä osoittaa, ettei toinen osapuoli halua keskustelua. Seija Kuikka pelkäsi, että asia jää pinnan alle, jos aloite jätetään raukeamaan. Eeva-Riitta Hahtola puhui sensuroimisesta, Johanna Lumijärven mielestä aloitteen tyrmääminen olisi keskustelun tyrmäämistä.
Moni Hannu Kipon kanssa eri mieltä olevakin oli sitä mieltä, että aloite ansaitsee kunnon valiokuntakäsittelyn.
Toiviainen pyörsi vastaesityksensä
Piispa Matti Revon mukaan keskustelu osoitti, että aloitteessa ei ole kyse vain järjestyksestä, vaan se nostaa esiin kysymyksiä sakramentista. Siksi hän piti välttämättömänä, että perustevaliokunta keskustelee aloitteesta. Repo on perustevaliokunnan puheenjohtaja.
Patrik Hagman sanoi, että aloitteen taustalla on tärkeä teema: se, mitä tapahtuu, kun kirkon järjestys, jonka tarkoitus on estää väärinkäytöksiä, vedetään osaksi valtapeliä.
Puheenvuorojen jälkeen Marjaana Toiviainen sanoi tulleensa toisiin ajatuksiin eikä enää esittänyt aloitteen raukeamaan jättämistä. Toiviainen totesi, ettei hänen tavoitteenaan ollut keskustelun tukahduttaminen. Erityisesti Patrik Hagmanin kommentin myötä hän sanoi oivaltaneensa, että asiasta voidaan käydä systemaattisteologisesti viisasta keskustelua.
Aiemmin Toiviaisen kannalla ollut Tuula Okkonen esitti, että aloite vietäisiin kuitenkin perustevaliokunnan käsiteltäväksi. Näin päästäisiin käsiksi teologisiin perusteluihin. Wiking Vuori kannatti esitystä.
Kirkolliskokous äänesti asiasta. Puhemiesneuvoston esitys voitti Tuula Okkosen vastaesityksen äänin 72–31. Näin ollen Hannu Kipon aloite lähetettiin yleisvaliokuntaan, jolle perustevaliokunta antaa lausunnon.
Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki
Lue myös:
Näin jaettiin kirkolliskokouksen valiokuntapaikat – katso nimet
Uusi kirkolliskokous järjestäytyi – Seija Kuikka ja Pertti Rajala varapuheenjohtajiksi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.