Perjantaina Petroskoissa päättyneen suomalais-ugrilaiseen pappeinkokoukseen osallistui eri kirkkojen delegaatioissa myös naispappeja Suomen, Viron ja Unkarin luterilaisista kirkoista.
Inkerin kirkko ei ole hyväksynyt naispappeutta ja sen virkakäsitys tuotiin eräissä Petroskoin-kokouksen inkeriläisissä puheenvuoroissa myös selvästi ilmi.
Ekumenian sääntöjen mukaan paikallinen kirkko – nyt siis Inkerin kirkko – päättää omalla alueellaan aina suvereenisti, keitä vieraita se kutsuu esimerkiksi alttaripalvelukseen, siis toimittamaan jumalanpalvelusta, tai saarnaamaan siinä.
Petroskoin kokouksen valmisteluvaiheessa oli sovittu, että kaikki papit sukupuolesta riippumatta voivat käyttää konferenssin istunnoissa virka-asua. Inkerin kirkon käytännön mukaisesti konferenssin jumalanpalveluksissa oli kuitenkin palveluksen toimittajina vain miehiä.
Hartaushetket kokouspaikassa Petroskoin luterilaisessa kirkossa olivat kuitenkin kokousohjelman mukaisesti myös naispappien toimittamia – hartautta toimitettaessa kun ei palvella kirkon alttarin ääressä.
”Inkerin papit katsoivat lävitseni”
Unkarilainen pastori Anikó Darvas piti konferenssissa yhden aamuhartauden. Hän pukeutui papin asuun.
– Oikeastaan minussa jopa nousi pieni uhma, Darvas toteaa.
Koulupappina Budapestissä toimiva Darvas kertoo, että vähemmistökysymykset ovat aina olleet hänelle tärkeitä.
– Olen opiskellut myös fennougristiikkaa ja voi sanoa, että rakastan inkerinsuomalaista kansaa ja heidän kirkkoaan, erinomaista suomea puhuva Darvas kertoo.
Darvas tiesi etukäteen Inkerin kirkon virkakannan. Siitä huolimatta hän oli yllättynyt ja surullinen siitä, että hänen pappeuteensa suhtauduttiin Inkerin kirkon edustajien taholta hieman jäykästi.
– Minulle oli kokouksen alussa huono kokemus, kun tuntui siltä, että Inkerin kirkon papit – joiden kansaa olen rakastanut – katsoivat mielestäni lävitseni. Piispa Kuukauppi toki tervehti minua ystävällisesti. Suomalaisten ja virolaisten kanssa minulla oli paljon keskusteluja kokouksen aikana.
Darvas kunnioittaa Inkerin kirkon ratkaisuja sen kotikentällä ja toteaa, että keskustelemattomuuteen saattoivat olla syynä myös kieliongelmat.
– On myönnettävä, että keskusteluyhteys korjaantui kyllä sitten ryhmäkeskusteluissa. Niiden päätteeksi pari inkeriläispappia toivotteli minulle myös menestystä viranhoidossani, Darvas sanoo.
Hän ajattelee myös niin, että inkeriläisille seurakuntalaisille saattaa olla voimaannuttavaa, että he näkevät naisen toimivan pappina.
– Ylipäätään minulle naisten toimiminen kirkon virassa tasa-arvoisesti on ihmisoikeusasia. Se kuuluu myös kirkon traditioon. Paavi Franciscuskin on kehottanut tutkimaan, mikä voisi olla naisten asema kirkon tehtävissä. Muinaisina aikoinahan katolisessa kirkossa on ollut naisdiakoneja, Darvas toteaa.
Hiljattain papiksi vihitty Darvas kertoo, että Unkarissa hänellä ei omassa kirkossaan ole kokemuksia siitä, että häntä ei pappina noteerattaisi.
– Toki meilläkin on niin, että naispappeja on kirkon johtavissa elimissä hyvin vähän. Tähän lienee kuitenkin sitten useampia syitä, Anikó Darvas sanoo.
Keskustelukumppanien tasavertaisuus tärkeää
Oulun hiippakunnan kasvatuksen hiippakuntasihteeri Saija Kronqvist osallistui Suomen delegaation jäsenenä Petroskoin-kokoukseen. Venäjällä kirkon edustajana vieraillessaan hän käyttää virka-asua.
– Kutsu tähän konferenssiin oli arvokas mahdollisuus kuulla kirkkojen ääntä. Meillä pohjoisessa on paljon ystävyysseurakunta- ja muita suhteita Inkerin kirkkoon ja sen seurakuntiin. Suhteemme tähän kirkkoon ovat hyvin luontevat, Kronqvist kertoo.
Kronqvistin mukaan erilaiset luterilaiset kirkot tarvitsevat ystävyyssuhteita toistensa kanssa. Tällä tavalla voidaan jakaa yhdessä kirkkojen elämää koskevia asioita, vaikka Inkerin kirkon puheissa tuotiin esiin myös teologisia jännitteitä.
Kronqvist toivoo, että tulevaisuudessa Inkerin kirkolla olisi valmiutta kehittää kohtaamisen kulttuuria sellaisten kirkkojen kanssa, joissa naisten pappeus on hyväksytty.
– Jos keskustelukumppanit eivät esimerkiksi hanke- ja ystävyysseurakuntatoiminnassa ole tasavertaisia, toimintaa on vaikea kehittää, Saija Kronqvist arvioi.
Suomesta, Unkarista ja Virosta osallistui Petroskoin konferenssiin runsaat kymmenen papiksi vihittyä naista. Kaiken kaikkiaan ulkomaalaisia vieraita osallistui runsaat 50. Enemmistö kokoukseen osallistuneista oli pappeja.
Kuva: Jussi Rytkönen. Vasemmalla Saija Kronqvist ja oikealla Anikó Darvas.
Lue myös:
”Kirkkojen ykseyden vaaliminen on entistä haasteellisempaa”
Suomensukuisen luterilaisuuden äärialueilla eletään vähemmistössä
Suomensukuiset luterilaiset koolla Petroskoissa – avajaisissa kritiikkiä sisarkirkoille
Ilmoita asiavirheestä