Naispuolisen papin Valonlähde-virkapuvun seurantaryhmä. Varsinainen puvun uudistanut virkapukutyöryhmäkin puhui paljon ”naispuolisesta papista”. Miksi, voiko sanaa naispappi käyttää lainkaan, onko sana jo lähtökohtaisesti syrjivä?
Kun esimerkiksi toimittajille annetaan kielenhuolto-opetusta, yleinen neuvo on, ettei pitäisi puhua naispuolisista ja miespuolisista vaan naisista ja miehistä. Työryhmän nimi ”Naispuolisen papin Valonlähde-virkapuvun seurantaryhmä” herättääkin kielipoliisin huomion.
Kotimaisten kielten keskuksen erikoistutkijan Sari Maamiehen mukaan naispuolinen pappi on outo ilmaus, mutta hänen mukaansa se ei kuitenkaan ole mitenkään väärä.
– Naispuolinen ja miespuolinen ovat ihan käyttökelpoisia sanoja omissa yhteyksissään, hän sanoo mutta pitää kuitenkin luontevampana puhua esimerkiksi naispapista tai miespapista. Maamies ei ajattele sanaa naispappi mitenkään syrjivänä.
Rovasti, Virkapukutyöryhmän puheenjohtajana toiminut, Pirkko Poisuo kertoo, että aikanaan kun naispuolisten pappien virkapukua lähdettiin uudistamaan, yleisessä keskustelussa nousi näkökulmia, joissa sanaa naispappi karsastettiin. Sana on rasittunut sillä, että on puhuttu paljon muun muassa naispappeuden vastustamisesta. Sanalla on siis historiallista painolastia, joka liittyy vieläkin myös nykypäivään. Jotkut papit ovatkin Poisuon mukaan sitä mieltä, että ei pitäisi lainkaan puhua nais- tai miespapeista vaan vain papeista. Kun tällaista yleistä keskustelua aikanaan käytiin työryhmän ulkopuolella, itse virkapukutyöryhmässä alettiin puhua naispuolisen papin puvusta. Työryhmän virallinen nimi oli kuitenkin vain Virkapukutyöryhmä.
Miksei puhuttu esimerkiksi naisen papinpuvusta?
– Se olisi varmaan ihan hyvä ilmaisu, Pirkko Poisuo vastaa.
Entä pitäisikö puhua miespuolisesta papista?
– Riippuu hirveästi asiayhteydestä. Jos kysyy yleiskysymyksenä, niin minusta ei.
Poisuon mukaan suurin syy naispuolisesta papista puhumiseen puvun yhteydessä oli kuitenkin se, että miesten papin pukua ei uudistettu, vaan kyse oli nimenomaan naisten papin puvun uudistamisesta.
Poisuo itse ei koe sanaa naispappi lähtökohtaisesti syrjivänä. Hänestä kyse on siitä, miten ja missä yhteydessä sanaa käytetään. Poisuon käsityksen mukaan on kuitenkin pappeja, joille sanan naispappi käyttö särähtää heti korvaan.
Onko tasa-arvo tai syrjimättömyys toteutunut Poisuon itsensä mukaan silloin, kun voidaan puhua vain papeista, vai silloin kun voidaan puhua miespapeista ja naispapeista ajattelematta, että siihen voisi liittyä jotain epämiellyttävää?
– Omalla kohdallani en koe ongelmana, jos puhutaan miespapeista tai naispapeista, mutta yleisessä keskustelussa on mielestäni selkeintä puhua papista. On kuitenkin asiayhteyksiä, jossa selkeyden vuoksi on puhuttava nais- tai miespapista. Esimerkiksi kun käynnistimme virkapuvusta kilpailutuksen, osallistujille oli kerrottava, että kyse on nimenomaan naispapin puvusta, Poisuo sanoo.
Hän kertoo, että hän ei joudu arkityössään miettimään sitä, miten häntä puhutellaan. Kysymys ei ole ainakaan hänen kohdallaan akuutti.
(Kuva: Krista Keltanen)
Ilmoita asiavirheestä