Onko olemassa niin pientä asiaa, etteikö siitä kirkon piirissä saataisi riitaa aikaan? Toimittajalle kinastelu tuottaa toki kirjoitettavaa, mutta ei se kirkostamme aina pelkästään hyvää kerro. Haluammeko me olla se joukko, joka kinaa jatkuvasti kaikesta ja astuu harrastuksenaan toistensa varpaille?
Viimeisin ärsytyksen aiheuttaja on seurakuntien joulukalenteri, jota tänä vuonna on jaettu pääkaupunkiseudun lisäksi myös Keravalla, Turussa, Kaarinassa, Seinäjoella, Kouvolassa, Vaasassa ja Kuopiossa. Esseisti-kirjailija Antti Nylénin tekstittämä ja lastenkirjoistaan tunnetun kuvittaja Ilja Karsikkaan taiteilema kalenteri on onnistunut ärsyttämään, ja sosiaalisen median kommenttien sekä kirjoitusten perusteella jopa järkyttämään ihmisiä. Vaikka luukuistakin olisi saanut avata oikeasti vasta kolme.
Lyhyt kalenterikeskustelun tunnekartoitus: monet kommentoijat ovat olleet pöyristyneitä. On epäilty esseisti Nylénin uskon laatua ja luonnetta, on ihmetelty kuvituksen viittauksia ja yksityiskohtia, on syytetty uushenkisyydestä ja harhaoppisuudesta. Kalenterin enkelikuva lietsoi Seurakuntalainen.fi-sivuston blogistin kirjoittamaan, kuinka ”(t)ässä toiminnassa ei ole mitään kristillistä, ei mitään, missä kristillisten seurakuntien pitäisi olla mukana”.
Onko sellaista skenaariota edes olemassa, että kaikki olisivat tyytyväisiä?
SUURIA SANOJA ja suuria tunteita. Erityistä ihmetystä tuntuu herättäneen Nylénin lakoninen luukkutoteama: ”Biologinen fakta: Ihminen on eläin. Teologinen tosiasia: Jumalasta tuli eläin.” Jotkut kokivat Jeesuksen eläinkunnan joukkoon laskemisen loukkaavaksi. Toiset puolestaan pitivät toisten loukkaantumista lapsellisena.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Jos kalenteri olisi kovin perinteinen ja tavanomainen, monet varmasti marisisivat siitä, että se on tavanomainen ja mitäänsanomaton. Kritiikkiä kuultaisiin luovuuden puutteesta.
Nyt kun kalenteri on nylénmäisen kääntelevä eikä päästä availijaansa helpolla, kokee moni sen koettelevan liikaa. Onko sellaista skenaariota edes olemassa, että kaikki olisivat tyytyväisiä?
ME OLEMME matkalla kohti seimeä. Tällä menolla emme pääse ikinä sinne perille. Riitelivätkö paimenet koko ajan reitistään? Kinastelivatko tietäjät tiensä varrella lahjojensa paremmuudesta?
Ehdotan kalenterikohun keskelle eksyneille kommentoijille seuraavaa adventtiharjoitusta — yritä olla pöyristymättä, varsinkaan kuviteltujen toisten ihmisten tunteiden puolesta. Ja sinä, joka et ymmärrä pöyristyjiä tai loukkaantuneita, älä puolestaan ivaa heitä.
Olkoot tämän Kotimaan adventtikolumnin viimeinen lause meille merkiksi: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon” (Matt. 11.29).
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä