Päädyin erään helteentäyteisen heinäkuisen illan ratoksi penkomaan elokuvahyllyäni ja katsoin puolitrooppisen sään innoittamana José Mojica Marinsin brasilialaisen kulttielokuvan Finis Hominis (1971). Modernin ajan houreinen Messiaskuvaus varioi nokkelasti evankeliumeista tuttuja kohtauksia piikitellen ankarasti hengellistä ryppyotsaisuutta ja pikkuporvarillista tekopyhyyttä.
Yksi elokuvan mieleenpainuvimpia kohtauksia oli erään miehen kuolleista herättäminen. Seuraavaksi lööpit julistivat: ”Messias toisti uudelleen kahdentuhannen vuoden takaisen kohtauksen!”
Pidin elokuvasta suuresti, sillä tunnistin viittaukset Lasarukseen, Magdalan Mariaan ja vaikkapa vuorisaarnaan. Mutta olisiko elokuvasta ollut mahdollista nauttia tuntematta kristinuskon historiaa ja sen peruskertomuksia?
JO MUUTAMAN vuoden ajan on puhuttu totuuden jälkeisestä ajasta. Viimeistään internet muutti pysyvästi kirjoitetun sanan luonnetta. Informaatiotulvaan hukkuminen sekä valheellisten pyörteiden heittelemäksi joutuminen on todennäköisempää kuin koskaan aiemmin.
Yksi aihepiiri, joka säilyy keskusteluissa, on uskonto. Se ei valitettavasti tarkoita sitä, että uskonnonlukutaito olisi nykyisin hyvällä tolalla, päinvastoin.
Yksi lempiaiheistani on marista siitä, miten vääristynein linssein uskonnosta ja kirkosta usein kirjoitetaan. Useat älykkäinä pitämäni ihmiset aina ammattitoimittajista kulttuurikeskustelijoihin toistelevat kristinuskoon liittyviä myyttejä ja kirkkoon liitettyjä harhakäsityksiä. Jos kyseessä olisi lääketieteen kaltainen aihepiiri, monet kommentoijat yhdistettäisiin rokotevastaisiin tai vaikkapa koronadenialisteihin. Tuntuu kuitenkin siltä, että uskonto on vapaata riistaa. Harhakäsityksiä ei hanakasti oiota eikä vanhentuneita, päivittymättömiä tietoja tarvitse päivittää.
KIRKOSSA HERÄÄ tasaisin väliajoin keskustelu herätyksen tarpeellisuudesta. Kastettua kansaa olisi evankelioitava ja erilaisia kampanjoita järjestettävä. Lähetyskäsky on tietysti tärkeä ohjenuora eikä sisä- tai ulkolähetystyötä pidä väheksyä.
Edellä mainittujen lisäksi kysyn arasti: olisiko kirkon kuitenkin viimeistään nyt herätettävä myös kansansivistyksellinen tehtävänsä ja työnäkynsä? Kirkkohan se on aikanaan opettanut lukemaan, kirjoittamaan ja veisaamaan.
Nyt kaivataan uutta opetuksellista otetta, jotta ihmisten uskonnonlukutaito paranisi. Kyse ei ole käännytystehtävästä vaan valistuksesta. Kristinuskoa tuntematta länsimaisesta taiteesta nauttiminen on mahdotonta tai vähintäänkin vajavaista. Filosofian historian hahmottaminen ilman kristillisen ajattelun tuntemista käy vaikeaksi ja historiasta on turha haaveilla ymmärtävänsä mitään ellei oivalla olennaisimpia kirkkohistoriallisia kaaria.
Voisiko seurakunta tutustuttaa jäseniään vaikkapa arvokeskusteluihin ja etiikan historiaan elokuvanäytösten avulla? Voisiko lukupiiritoimintaa tehostaa?
Ja ettei kansalaisten uskontotietoisuus ole pelkästään yksittäisten uutisten tai satunnaisten vastaan tulevien kirjojen ja kirjasten varassa, voisivatko seurakunnat ryhtyä kuratoimaan omia pieniä kirjastoja, joiden painopiste olisi teologiassa, filosofiassa ja kristillisessä kulttuurihistoriassa?
HELSINGIN YLIOPISTON kielitieteen apulaisprofessori Kaius Sinnemäki pohtii artikkelissaan Kansankielinen lukutaito Suomessa protestanttisena projektina, että jos luterilaisuudella on ollut niin vankka rooli suomalaisen sivistysyhteiskunnan kehittymisessä, on tämän hetken kuuma kysymys se, miten ”luterilaisuus ja sen perintö artikuloidaan” uudelleen osaksi sivistysyhteiskuntaa ja sen kehittymistä.
Sitä on syytä pohtia. Kirkon on vahvistettava rooliaan kulttuurin ja sivistyksen kantajana. Toivon, että tulevatkin sukupolvet voivat katsoa Tarkovskin elokuvia, lukea Mika Waltaria, nauttia Dario Fon näytelmistä ja ihailla Michelangelon Pietáá ymmärtäen, mistä on kysymys.
Kun valtiovalta osoittaa kulttuurivihamielisyyttään leikkaamalla koulutuksesta, kirjastoilta ja kulttuurilta, kirkko voisi tehdä comebackin kansansivistystyön airuena.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä