Piispat ovat julkaisseet järjestyksessä toisen piispainkirjeensä. Tällä kertaa se käsittelee rukousta. Ensimmäinen piispainkirje Raamattu ja kirkko lokakuussa 2021 neuvoi, miten Raamattua luetaan. Piispankirjeet löytyvät täältä.
Nyt julkaistu pieni kirjanen Rukouksen kaipuu on vastaus kirkolliskokouksen koronakesänä 2021 saamaan edustaja-aloitteeseen, jossa pyydettiin piispainkokousta pohtimaan keinoja ihmisten rukouselämän vahvistamiseksi. Aloitteen taustalla olivat koronapandemian aiheuttamat muutokset ihmisten hengellisessä elämässä.
Edustaja-aloite oli erityisen merkittävä siitä syystä, että se yhdisti ison joukon hyvin eri katsantokannalla olevia kirkolliskokousedustajia saman asian taakse. Sen allekirjoitti 67 kirkolliskokousedustajaa.
Aloite eteni piispainkokouksen käsittelyyn, ja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen ja Mikkelin silloinen piispa Seppo Häkkinen ottivat sen työstääkseen yhdessä piispainkokouksen kanslian kanssa.
Maanantaina 23.10. prosessin tulos esiteltiin Helsingin tuomiokirkon kryptassa.
”Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Rukouksessa oleminen on tärkeämpää kuin tekeminen. Suorittaa ei tarvitse”, piispat luonnehtivat rukousta kirjasessaan.
Niinpä julkistamistilaisuudessakaan ei suoritettu tavanomaista asian esittelyä luennoiden, kiitellen ja kommentoiden, vaan piispat olivat rakentaneet siitä rukoushetken.
HÄMÄRÄÄN KRYPTAAN oli luotu Lasten keskuksen ja Tuomasmessun voimin rukousalttareita, joilla saattoi käydä hiljentymässä, piirtämässä rukouksensa hiekkaan tai jättämässä esirukouspyyntöjä. Illan ohjelmassa oli kaihoisaa sellomusiikkia.
Lisäksi Jukka Leppilampi ja Tove Wingren-Leppilampi lukivat katkelmia piispojen omista rukouskokemuksista:
”Minulla on vaimoni kanssa tapana aloitta jokainen päivä lukemalla ennen aamiaista yksi raamatunlause ja rukoilla yhdessä ääneen Isä meidän.”
”Piispana saan rukoilla monessa tilanteessa, mutta tärkeäksi henkilökohtaiseksi rukoushetkeksi ovat muodostuneet yksin tehdyt juoksulenkit.”
”Kun lapseni olivat pieniä, piirsin iltaisin heidän selkäänsä. Samalla kun piirsin päivän tapahtumia, iloja ja suruja, lauloin hiljaa rukouslauluja, joita vanhempani ja sisarukseni olivat minulle laulaneet.”
Hiljaisen rukouksen aikana piispat sulautuivat muuhun joukkoon kiertämään alttareita, osa silminnähden liikuttuneina.
RUKOUS SELVÄSTI paitsi toi alkuperäiset aloitteentekijät yhteen, myös tasasi julkistamistilaisuudessa piispat ja yleisön samalle viivalle etsimään yhteyttä Jumalaan ja vastausta kukin oman sydämensä kysymyksiin.
Kirjasessaan piispat pohtivat yhteisen ja yksityisen rukouksen olemusta ja merkitystä, ohjeistavat rytmittämään päivää rukouksella ja etsimään kullekin sopivia rukouksen tapoja. Rukoukseen voi yhdistää liikettä, hiljaisuutta, musiikkia.
”Rukous voi kuljettaa meitä kohti mielenmuutosta tai irti päästämistä”, piispat kirjoittavat.
Rukouksella on kuitenkin myös vaikutus, jota harvoin ääneen sanotaan ja ehkä jäi kirjasesta puuttumaan, mutta tuntui kuitenkin vahvasti julkistamistilaisuudessa: rukous luo hyvinkin erilaisten ihmisten välille yllättävän vahvoja siteitä, kun se on aito ja paljas ja yhdessä jaettu hetki.
Lue myös
Piispat rohkaisevat puheenvuorossaan lukemaan Raamattua ja ottamaan tulkinnassa mallia Jeesuksesta
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!