Näkökulma: Veisatessani itsenäisyys­päivän kolehti­virttä tuli itku

Jospa jotain suomalaisesta demokratiasta, hyvinvointivaltiosta, maataloudesta, kielestä, kulttuurista, sisusta, tasa-arvosta, aitoudesta ja rehellisyydestä voisi säilyä polvesta polveen. Ja kunpa periytyisi jotain myös perimmäisestä luottamuksesta Luojaan, joka ei hylkää luotujaan. Kuva: Emilia Karhu

Kaiken näennäisen synkän ja vakavan suomalaisen itsenäisyyspäivänvieton takaa heijastuu sitkeä toivo. Se ei ole pinnallista, vaan kaiken synkkyyden tunnustavaa toivoa, joka ei silti suostu koskaan täysin sammumaan, Emilia Karhu kirjoittaa.

Lue koko artikkeli

Tutustumistarjous: Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Askeleen tilaukset

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPiispa Teemu Laajasalo itsenäisyyspäivän saarnassa: ”Meidän aikamme herruuden himona on halu olla oikeassa”
Seuraava artikkeliNotre Dame avataan jälleen kun arkkipiispa kolkuttaa oveen – Paikalla peräti 50 valtionpäämiestä

Ei näytettäviä viestejä