Näkökulma: Veisatessani itsenäisyys­päivän kolehti­virttä tuli itku

Jospa jotain suomalaisesta demokratiasta, hyvinvointivaltiosta, maataloudesta, kielestä, kulttuurista, sisusta, tasa-arvosta, aitoudesta ja rehellisyydestä voisi säilyä polvesta polveen. Ja kunpa periytyisi jotain myös perimmäisestä luottamuksesta Luojaan, joka ei hylkää luotujaan. Kuva: Emilia Karhu

Kaiken näennäisen synkän ja vakavan suomalaisen itsenäisyyspäivänvieton takaa heijastuu sitkeä toivo. Se ei ole pinnallista, vaan kaiken synkkyyden tunnustavaa toivoa, joka ei silti suostu koskaan täysin sammumaan, Emilia Karhu kirjoittaa.

Kiitos, kun tuet luotettavaa journalismia!

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1 €!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1 €, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90 €/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPiispa Teemu Laajasalo itsenäisyyspäivän saarnassa: ”Meidän aikamme herruuden himona on halu olla oikeassa”
Seuraava artikkeliNotre Dame avataan jälleen kun arkkipiispa kolkuttaa oveen – Paikalla peräti 50 valtionpäämiestä

Ei näytettäviä viestejä