Puikot kilisivät iloisesti ja virkkuukoukut suihkivat, kun Somerolla vietettiin viime sunnuntaina mielenkiintoista erikoisjumalanpalvelusta Majatalo Myötätuulessa. Sali oli koristettu erilaisin käsitöin ja niitä sai luvan kanssa tehdä myös Neulekirkon aikana.
– Väkeä oli koolla noin 30 henkeä. Kommentit olivat erittäin positiivisia. Ajattelimme, että tällainen tapahtuma kannattaa järjestää uudelleenkin, kertoo jumalanpalveluksen liturgina ja saarnaajana palvellut eläkerovasti Matias Roto.
Neulekirkon idean kehitti Katri Lindén, joka puhui siitä opettaja ja näytelmäkirjailija Olla-Riitta Aarikalle. Aarikka lähestyi asian kanssa Matias Rotoa.
– Jo Mooseksen ajoista alkaen neuleita, kankaita ja ompelutöitä on käytetty Jumalan pyhäkössä Jumalan sanan palveluksessa telttamajassa eli ilmestysmajassa. Neitsyt Mariakin toimi vanhan kristillisen perinteen mukaan temppelin tekstiilien valmistajana, Roto kertoo.
Yksi pöytä Majatalo Myötätuulessa oli varattu siihen, että ihmiset lahjoittivat neule-, ristipisto-, hopeakirjontatöitään diakoniatyön hyväksi, annettavaksi tarpeessa oleville ihmisille käyttöön tai myytäväksi myyjäisissä.
Päivän Vanhan Testamentin lukukappaleina jumalanpalveluksessa luettiin kuvausta Telttamajan valmistuksesta sekä kuvausta ylipappi Aaronin puvun valmistuksesta. Niiden välissä, vastausmusiikin tilalla, näytettiin hopeakirjailtua taulua jossa luki ranskaksi lause: Kun Herra on meidän valomme ja turvamme, meidän ei tarvitse pelätä mitään.
Jumalanpalveluksen lomassa ja osana saarnaa Olla-Riitta Aarikka lausui teemaan sopivia runoja. Musiikkia johti Someron seurakunnan kanttori Anna-Liisa Forsström. Päivän lauluna laulettiin Jaakko Löytyn ikivihreä ripariveisu Tilkkutäkki. Päätöslaulun esitti Kyläseppä Eero Mäkelä.
– Jumalanpalveluksen päätyttyä tunnelma oli aivan hurmioitunut onnesta. Ihmiset olivat niin hyväntuulisia, iloitsee Matias Roto.
Lopuksi Myötätuulen emäntä Olla-Riitta Aarikka tarjosi seurakuntalaisille kahvit.
Kuva: Olla-Riitta Aarikka
Ilmoita asiavirheestä