Kati Niemelä harmittelee kostopuheiden nousemista kärkeen hänen tutkimuksensa uutisoinnissa ja siitä käytävässä keskustelussa muun muassa Kotimaa24:ssä ja Seurakuntalainen.fi:ssä. Niemelän mukaan tutkimusartikkelin varsinaisesta sisällöstä olisi syytä nostaa esiin naisten kirkon sisään tuoma muutosvoima.
Esimerkiksi Seurakuntalainen.fi oli otsikoinut tutkimusta käsittelevän jutun ”Kati Niemelä: Kirkossa merkkejä liberaalien kostosta”.
Kati Niemelä sanoo, että tutkimuksessa (Female Clergy as Agents of Religious Change?) ei käsitellä kokemuksia kostamisesta, eikä pidä koko termin käyttämisestä. Niemelä torjuu suorasanaisesti tulkinnan, jonka mukaan – tutkimuksen todetessa naispapit miehiä liberaaleimmiksi – se tarkoittaisi, että naisten ajamat asiat kirkossa perustuisivat kostonhaluun.
– Puhuin yleisellä tasolla ilmapiiristä, jossa osa kirkon liberaalisiipiä ei mielestäni ulota liberaalisuuttaan koskemaan kuin niitä, jotka ajattelevat samoin. Kyseessä on ehkäpä lähinnä jonkinlainen hyvityksen hakeminen vuosikymmenten vaientamisen ja uskonnäkemysten oikeutuksen kyseenalaistamisen jälkeen, Niemelä selvittää.
– Tutkimus osoittaa, että ilman naispappeutta kirkossa ei keskusteltaisi esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen asemasta, eikä yhteiskunnallisista asioista ylipäätään tässä samassa mitassa. Avoimuus kirkossa vastaa enemmän naisten arvoja. Miesten kirkko olisi paikallaan pysyvä ja eriytyneempi muusta yhteiskunnasta, Niemelä sanoo.
Monilla konservatiiveilla on Niemelän mukaan aito kokemus siitä, että heillä ei ole enää oikeutta ajatella samalla tavoin esimerkiksi homoseksuaalisuudesta tai esiaviollisesta seksistä kuin mitä kirkko näistä asioista vielä vähän aikaa sitten opetti. Niemelä sanoo muutoksen kirkossa olleen tavattoman nopeaa.
– Kun tarkastellaan ajanjaksoa vuodesta 1980-2000, muutos on vielä hyvin maltillista. Koko 2000-luku on ollut sitä vastoin murrosta. Tämä voidaan nähdä paitsi kirkon muuttuneissa kannanotoissa seksuaalivähemmistöjä koskien ja tiukentuneissa säädöksissä virkakysymyksen suhteen, myös esimerkiksi vihkimisten ja kasteiden lukumäärässä.
Niemelä pahoittelee, ettei kirkossa ole löydetty tapaa hyödyntää herätysliikepohjaisen konservatiivisiiven voimakasta kutsumustietoisuutta ja sitoutumista kirkkoon.
– On tietysti selvää, että seurakunnan toimintaa on mahdotonta järjestää sen mukaan kuka työntekijä voi tehdä kenenkin kanssa yhteistyötä. Tässä mielessä konservatiivisiiven linnoittautuminen voimakkaasti virkakysymyksen ympärille on surullista, Niemelä sanoo.
Lue Kati Niemelän tutkimusartikkeli Female Clergy as Agents of Religious Change?
Lue myös Niemelä: ”Kirkon muutoksen takana merkkjeä kostonhalusta”
Ilmoita asiavirheestä