Sunnuntaina 23.2. tulee kuluneeksi sata vuotta helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainion syntymästä. Kotimaa-lehdessä (21.2.) käsitellään Yli-Vainion suhdetta luterilaisen kirkkoon ja sitä, miten ylivainiolainen herätys muovasi luterilaisuutta erityisesti vuosina 1977–1981. Aiheesta on puhuttu julkisuudessa vain vähän.
Esimerkiksi teologi Martti Lindqvist kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”Niilo on meidän hommissamme. Hän on niiden ystävä, joita lääkärit eivät ole voineet auttaa. Hän puhuu niiden kielellä, joille kirkon kieli on käynyt käsittämättömäksi.”
Helluntailaisuutta tutkinut kirkkososiologian emeritaprofessori Eila Helander sanoo, että suhtautuminen Yli-Vainion toimintaan oli kirkossa hyvin ristiriitaista.
– Monet vierastivat uskonkokemuksen korostamista ja kantoivat huolta kirkon jäsenkadosta. Raportoituihin ihmeparantumiskokemuksiin suhtauduttiin aika nuivasti esimerkiksi Kotimaa-lehdessä.
Helanderin mukaan Lapuan piispa Yrjö Sariola suhtautui Yli-Vainioon selvästi arkkipiispa Martti
Simojokea myönteisemmin. Myös arkkipiispaksi vuonna 1978 valittu Mikko Juva näytti suhtautuneen Yli-Vainion herätykseen positiivisesti, Helander sanoo.
Lue lisää Heikki Salmelan kirjoittamasta artikkelista 21.2. ilmestyneestä Kotimaasta.
Kuva: Lehtikuva / Vesa Klemetti. Niilo Yli-Vainio herätyskokouksessa Helsingin Saalem-seurakunnassa 14. tammikuuta 1978.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.