Perhonen tuli Jumalan luokse ja sanoi:
– Luoja, teit minut kirkkaaksi, mutta en löydä mistään suojaa lintuja vastaan.
– Minulla on sinulle kaksi suojakeinoa, sanoi Jumala.
– Ensimmäinen on siipiesi alapuolella. Kun vedät siivet suppuun, näytät kuivalta puunlehdeltä ja olet turvassa. Toinen on hieman erikoisempi suojakeino. Kun siipesi ovat auki, pystyt sulautumaan lasimaalaukseen.
– Mitä ihmettä, sanoi perhonen.
– Katso vaikka, sanoi Jumala, ja perhonen huomasi olevansa vanhan kirkon lasimaalauksessa. Kukaan ei huomannut sitä, kun se levähti siinä jumalanpalveluksen ajan. Sen siipien yläpuolen kuviot olivat kuin lasinpaloista kootut.
Ja niin nokkosperhonen poistui messun jälkeen muiden kirkkovieraiden kanssa ulos aurinkoon.
Nokkosperhonen (Nymphalis urticae) on yleisimpiä Suomessa tavattavia päiväperhosia. Sitä tavataan koko maassa aina Lappia myöten.
Aikuinen nokkosperhonen talvehtii, ja se on kevään ensimmäisiä perhosia. Varhaisimmat yksilöt lentävät jo huhtikuussa ja jatkavat lentoaan pitkälle kesäkuun puolelle.
Toukat elävät yksinomaan nokkosella. Aikuinen perhonen syö mettä ja mahlaa sekä mädäntyneiden hedelmien nestettä.
Koteloiksi kehittyneet uuden sukupolven nokkosperhoset aloittavat lentonsa elokuussa ja niitä voi tavata vielä lokakuun alkupuolella.
Keväisin ja syksyisin nokkosperhosia voi nähdä myös vanhojen rakennusten, kuten saunojen ja vajojen, ikkunasyvennyksissä, usein kuolleena.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä