Leif Nummela pohtii Uusi Tie -lehden pääkirjoituksessa Jumalan lain ja valtiollisen lain suhdetta. Lähtökohtana kirjoitukselle on Suomen Lähetysseuranpäätös lähettää rekisteröidyssä parisuhteessa olevan miesparin lähetystyöhän. Piispa Matti Repo ja Lähetysseuran johto ovat tapauksessa vedonneet siihen, että kristillisessä työssä on noudatettava maan lakeja. Nummelan mielestäkin näin yleensä on.
Nummela katsoo kuitenkin, että kristityn kuuliaisuuden periaatteeseen sisältyy raamatullinen ja selvä poikkeus. ”Jos valtiovalta säätää lakeja, jotka vaativat kristittyä toimimaan Raamatun opetuksen vastaisesti tai kieltävät heitä toimimasta sen mukaisesti, niitä ei tule noudattaa.” Nummela argumentoi. Hän nostaa rinnakkaiseksi ilmiöksi sen, kuinka varhaiset kristityt saattoivat henkensä uhalla kieltäytyä uhraamasta Rooman keisarin suojelushengelle.
Nummela toteaa valtiollisen lain korottamisen Jumalan lain yläpuolelle olevan ”syvästi antikristillistä” ja hänen mukaansa historiakin todistaa tästä.
”Yhdenvertaisuuslakia on voitu tulkita liian mustavalkoisesti, ottamatta huomioon uskonnonvapauden merkitystä. Laki sallii jo nyt uskonnonharjoituksessa erilaisen kohtelun myös palvelusuhteissa. Eihän kirkko ole velvoitettu palkkaamaan papiksi pätevintäkään imaamia.” tiivistä Nummela lopuksi pääkirjoituksensa sanoman.
Lue koko pääkirjoitus tästä.
Ilmoita asiavirheestä