Tampereen keskustassa sijaitsevassa Mummon Kammarissa odottavat toimittajaa 88-vuotias Sirkka Liukko sekä 23-vuotias Lotta Abendstein. Hymyilevä kaksikko ei liikoja jännitä tulevaa haastattelua.
– Mitä sitä suotta jännittämään, minä kun olen kova puhumaan. Ja kun Lotta on mukana, ei ole muutoinkaan syytä olla hermostunut, Liukko kiteyttää.
Kaksikko löysi toisensa viime elokuussa Mummon Kammarin kautta. Ystävää toivonut Liukko sai aiemmin kesällä vapaaehtoiseksi ilmoittautuneen Abendsteinin vierailulle kotiinsa. Ensikohtaaminen jäi lämpimänä Lotta Abendsteinin mieleen.
– Sirkka oli pihamaalla vastassa iloisesti hymyillen. Sen jälkeen mentiin sisälle, missä hän keitti kahvit. Meillä oli mukavaa keskenämme heti alusta saakka.
Alkuperäisellä tamperelaisella on pitkä perspektiivi historiaan
Sirkka ja Lotta tapaavat yleensä kerran viikossa, maanantaisin. Aika vierähtää tuolloin pääasiassa jutellen. Lotta kokee saavansa paljon Sirkan tarinoista.
– Sirkka on alkuperäinen tamperelainen, hän tietää hurjasti historiaa. Minä olen muuttanut kaupunkiin vasta kesällä, eli on todella mielenkiintoista kuulla miten Tampere on muuttunut vuosien aikana.
Lotta uskoo saavansa Sirkalta myös näkemystä varhaiskasvatuksen opintoihinsa.
– Jo nyt mieleeni on jäänyt paljon mukavaa ja hyödyllistä Sirkan kasvatusajatuksista.
Myös Sirkka on innoissaan juttutuokioista. Hän kokee kaksikon maanantaihetken yhdeksi viikon kohokohdista.
– Odotan tapaamistamme aina todella innolla. On niin mukavaa, kun Lotta tulee käymään. En ehkä edes huolisi muita ystäviä kuin juuri hänet. Hänen ystävyytensä antaa voimaa elämään.
– Erottaessa täytyy aina ehtiä halaamaan, Liukko hymyilee.
Musta makkara odottaa Tammelan torilla
Abendsteinin mieleen ovat myös jääneet monet Liukon mukavat sutkautukset. Lotan mainitessa asiasta nousee hymy Sirkan kasvoille.
– Taisinhan minä tosiaan eräällä kertaa todeta, että syönpäs pullapitkosta kantapalan, vaikka en olekaan rakastunut, Sirkka nauraa.
Kevään koittaessa kaksikko aikoo aloittaa ulkoilun viime syksyn tapaan. Silloin suunnataan ainakin Tammelan torille.
– Sieltä ostetaan mustaa makkaraa. En tosin laita siihen Lotan tapaan puolukkaa vaan syön sellaisenaan. Odotan innolla, että pääsemme taas herkuttelemaan, Liukko suunnittelee.
Myös Lotta odottaa kevättä.
– Syksyiset ulkoilureissut olivat todella mukavia. Sirkka on tosin kotonaankin kattanut aina niin paljon herkkuja pöytään, että näky on ollut varsin mykistävä, Lotta nauraa.
Mukana noin tuhat vapaaehtoista
Mummon Kammarissa on tehty arvokasta vanhustyötä vuodesta 1989 lähtien. Se on osa Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyötä.
Palkallista henkilökuntaa Otavalankadulla on vajaat kymmenen. Suurin osa työväestä on seurakuntien palveluksessa ja kahden palkkakuluista huolehtii Tampereen kaupunki. Toiminnanjohtaja Maarit Tammiston mukaan varoja kerätään myös monilla eri tavoilla.
– Hankimme tuloja muun muassa kahvilatoiminnalla sekä myyjäisillä. Tämän vuoden erikoisprojekti ovat Suomi 100 vuotta -villasukat, jotka syntyvät myyntiin vapaaehtoisten kutomina.
Mummon Kammarin ydinryhmän muodostavat vapaaehtoiset, joita on mukana erilaisissa tehtävissä ajankohdasta riippuen 900–1 000 henkeä. Vuoden aikana parisataa vapaaehtoista lähtee ja saman verran tulee tilalle. Vapaaehtoisten määrä on pysynyt viime vuodet suunnilleen samana.
– Vapaaehtoisten keski-ikä 50–60 -vuotta. Mukana on kuitenkin ihmisiä hyvin laajalla ikähaitarilla. Nuorin vanhusten ilahduttaja on ollut nelikuukautinen vauva, joka teki vierailuja äitinsä kanssa, Tammisto hymyilee.
Mummon Kammarista apua ja turvaa vanhuksille
Mummon Kammarin vapaaehtoiset tuovat apua ja turvaa vuosittain lähes 3 000 vanhuksen elämään. Merkittävää vanhusten kannalta on, että palvelu on heille täysin ilmaista.
Osa vanhuksista asuu kotona, toiset taas ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä.
– Vapaaehtoisten ja vanhusten suhde on hyvin vapaa, he saavat päättää miten usein tapaavat. Käytännössä osa kohtaa useamman kerran viikossa, kun taas jotkut näkevät kerran kuukaudessa, Tammisto kertoo.
Vapaaehtoisten ja vanhusten vuorovaikutus on hyvin laaja-alaista. Apua ikäihmiset pyytävät Mummon Kammarilta esimerkiksi ulkoiluun sekä lääkärissä ja asioilla käyntiin.
– Hyvin usein kaivataan pelkästään kaveria, jonka kanssa voi jutella ja pohtia maailmanmenoa. Sosiaalinen puoli onkin tapaamisissa erittäin tärkeä, Tammisto painottaa.
Vapaaehtoiset treenaavat pyörätuolin käyttöä
Mummon Kammarin vapaaehtoiset saavat tuekseen kolmen tunnin koulutuksen, missä käydään läpi oleellisia asioita, kuten salassapitovelvollisuus. Saatavana on myös muunlaista opastusta.
– Vapaaehtoiset harjoittelevat keskenään esimerkiksi pyörätuolin käyttöä. He saavat tietoa, miten tukea muistisairaita sekä kohdata hengellisiä kysymyksiä. Vapaaehtoisille annetaan myös informaatiota siitä, kenen työntekijän puoleen voi missäkin asiassa kääntyä, Maarit Tammisto kertoo.
Alusta saakka Mummon Kammarissa toiminnanjohtajana työskennellyt Tammisto kokee vajaan kolmenkymmenen vuoden rupeaman erittäin antoisana.
– Tämä ei ole ollut minulle pelkästään työ, se on ollut myös elämäntapa. Olen todella iloinen siitä, miten toiminta on kasvanut ja olemme voineet tuoda apua monen vanhuksen elämään.
Kuva: Tomi Olli. 88-vuotias Sirkka Liukko ja 23-vuotias Lotta Abendstein löysivät toisensa viime elokuussa Mummon Kammarin kautta.
Ilmoita asiavirheestä