Kristinusko ei ole ”vahinko tai erhe, vaan jumalallinen teko ja lahja kansoille”, todetaan yli 60 ortodoksijuutalaisen rabbin allekirjoittamassa julkilausumassa kristinuskosta. Allekirjoittajien joukossa on myös Suomen ylirabbiini Simon Livson.
Viime vuoden lopussa julkistettu julkilausuma herättää paitsi ihastusta ja mielenkiintoa, myös perustavaa laatua olevia teologisia kysymyksiä.
Julkilausumassa Jeesuksen mainitaan ”tuoneen maailmaan kaksinkertaisen hyvyyden”, puhuneen empaattisesti toorasta (juutalainen laki) ja hävittäneen kansojen epäjumalat. Kristittyjen ja juutalaisten tulisi työskennellä yhdessä moraalin opettajina maailmassa.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkko ja juutalaisuusryhmän puheenjohtaja, Åbo Akademiin eksegetiikan ja judaistiikan yliopistonopettaja Pekka Lindqvist pitää dokumenttia tärkeänä päänavauksena. Lindqvistin mukaan julkilausuman taustana on ennen kaikkea katolisessa kirkossa viime vuosikymmeninä tapahtunut kehitys suhteessa juutalaisuuteen.
– Dokumentissa viitataan Vatikaanin toisen konsiilin julkistamaan dekreettiin ”Nostra aetate” (1965), jossa käsitellään katolisen kirkon suhdetta ei-kristillisiin uskontoihin. Viimevuotista julkilausumaa onkin pidettävä vastauksena katolisen kirkon kehitykseen. Ei ole sattumaa, että julkilausuma julkaistiin juuri Nostra aetaten 50-vuotisjuhlavuoden päätteeksi, Lindqvist sanoo.
Mielenkiintoista on myös se, että dokumentissa ei puhutella protestanttista ja ortodoksista kristittyä maailmaa, vaan ne jäävät ikään kuin syrjään.
– Tämä ortodoksijuutalainen dokumentti on kuin kirje Roomaan. Katolinen kirkko on suurimpana ja paavijohtoisena kirkkona luontevin keskustelukumppani. Dokumentti myös viittaa juutalaisia ja kristittyjä yhdistävään käsitykseen pyhästä traditiosta, mikä sekin osoittaa kuinka nimenomaan juutalaisuuden ortodoksinen muoto ja katolinen kristillisyys voivat löytää yhteisiä säveliä, Lindqvist sanoo.
Katolinen kirkko hyväksyy Toora-uskollisuuden juutalaisten pelastustienä
Pekka Lindqvistin mukaan katolinen kirkko on lopettanut organisoidun lähetystyön juutalaisten keskuudessa. Vatikaani on siis antanut ymmärtää, että juutalaisia ei enää pidä evankelioida.
– Tämä merkitsee myös sitä, että käytännössä katolinen kirkko hyväksyy sen, että juutalaisten erityinen pelastustie on Toora-uskollisuus, Lindqvist sanoo.
Lindqvist painottaa, että juutalaisten erityisen pelastustien hyväksyminen kristinuskon pelastustien rinnalle ei kuitenkaan ole katoliselle kirkolle opin tasolle menevä asia.
Käytännön asiain tilan hyväksyminen kirkoissa johtaa kuitenkin mielenkiintoisiin teologisiin kysymyksiin. Kristinuskossa on ajateltu miltei pari vuosituhatta, että vain usko Jeesukseen voi pelastaa.
Jos kirkko nyt myöntää, että pelastusteitä voikin olla kaksi, eikö niitä voisi olla vieläkin enemmän? Onko kristinuskolla lainkaan erityistä pelastusopillista merkitystä uskontojen joukossa?
Lindqvist toteaa, että teologisesti juutalaislähetyksestä luopuminen on kirkolle iso askel.
– Ajatellaan vaikka alkuseurakuntaa. Se teki juutalaislähetystä. Juutalainen Simon Pietari aloitti juutalaisen Jeesuksen julistamisen juutalaisten parissa. Tämä ei ollut mitään kulttuuri-imperialismia, josta nyt tulisi sanoutua irti, Lindqvist sanoo.
Hän toteaa Uudessa testamentissa olevan eräitä vaikeaselkoisia kohtia, jotka toisaalta saattaisivat puoltaa juutalaisten erityislaatuisuutta pelastuksessa.
– Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä kehotetaan tekemään ”kaikki kansat” (kr. ethnoi) opetuslapsiksi. ”Ethnoi” tarkoittaa pakanakansoja, joihin juutalaiset eivät kuuluneet. Tällaisten yksityiskohtien varaan on kuitenkin vaikea rakentaa Uuden testamentin pohjalta uutta teologiaa kahdesta pelastustiestä, PLindqvist sanoo.
Kuva: Olli Seppälä
Lue lisää aiheesta Kotimaasta 16.6.
Lue myös:
Repo: ”Uskon osien avulla yhteyttä toisiin uskontoihin”
Ilmoita asiavirheestä