Helsingin yliopiston opiskelijoiden ryhmä on kääntänyt suomeksi 500-luvulta peräisin olevan latinankielisen Pyhän Benedictuksen luostarisäännön eli Regula Sancti Benedictin. Se on yksi läntisen kristikunnan perusteksteistä.
Benedictuksen luostarisääntö on vaikuttanut ratkaisevasti lännen kirkon luostariliikkeeseen ja ohjannut munkkien ja nunnien arkea, hengellistä elämää ja hallintoa vuosisatojen ajan. Se on yksi keskiajan kirkollisen kulttuurin tärkeimmistä lähteistä ja käytössä yhä tänään.
Käännösryhmässä oli mukana viisitoista perustutkinto- ja jatko-opiskelijaa Helsingin yliopistosta ja yksi Turun yliopistosta. Kyseessä oli pedagoginen kokeilu, jonka tavoitteena on ollut kehittää uusia opettamisen tapoja sekä opettaa historiallisten tekstien suomentamiseen ja kirjojen tekemiseen liittyviä käytäntöjä. Ohjaajina ja vetäjinä toimivat yleisen kirkkohistorian dosentti Maiju Lehmijoki-Gardner ja historiantutkija Tuija Ainonen.
Käännösprojektia koordinoi Helsingin yliopiston kirkkohistorian osasto, jonka yhteistyökumppaneina ovat klassillisen filologian oppiaine ja keskiajan tutkimuksen seura Glossa.
Pyhän Benedictuksen luostarisääntö on perinteisesti liitetty 500-luvulla eläneeseen Benedictus Nursialaiseen, joka tunnetaan vain sääntönsä ja Gregorius Suuren (paavina 590–604) hänestä kirjoittaman pyhimyselämäkerran valossa.
Luostarisäännön suomennos on ilmestynyt kirjana.
Ilmoita asiavirheestä