Jumala loi maan täyteen erilaisia jyrsijöitä. Ne lisääntyivät räjähdysmäisesti ja uhkasivat täyttää koko maanpiirin. Koloissa maan alla alkoi olla ahdasta.
Silloin muuan talttahampainen pitkulainen jyrsijälaji kipitti Jumalan polvelle ja sanoi:
– Oi Suuri Isä, tilanne maan päällä on tukala. Tahtoisin päästä asumaan väljempiin maisemiin.
Niin Jumala asutti oravat puihin.
– Lisäksi saat pesän pohjoisen metsistä ja lahjaksi talviturkin.
Siitä lähtien oravat ovat kiipeilleet puissa ja heiluttaneet häntäänsä kuin suurta sulkaa.
Orava (Sciurus vulgaris) esiintyy varsin tavallisena pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja Aasiassa.
Oravien perusravintoa ovat kuusen siemenet, mutta ne syövät myös sieniä, marjoja ja kukkia. Myös lintujen poikaset ja munat maistuvat oravalle.
Suomessa oravakanta on runsas, eikä oravaa nykyisin juuri enää metsästetä. Muista eläimistä erityisesti kanahaukka, näätä, kissa ja kettu ovat oravan vihollisia.
Oravanpesä on yleensä kuusessa tai männyssä. Poikasia syntyy ravintotilanteesta riippuen 1–12.
Orava on Laihian, Kouvolan, Ypäjän ja Helsingin nimikkolaji.
Niin sympaattisia kuin vikkelät oravat ovatkin, kansanperinteessä niihin on suhtauduttu epäluuloisesti. Esimerkiksi asumukseen päässeen oravan on uskottu ennustavan kuolemaa. Oravaa on pidetty riidankylväjänä ja kristillisessä symboliikassa on ajateltu oravalla olevan tekemistä jopa itsensä Saatanan kanssa.
Tupsukorvaisen oravan touhujen seuraaminen on rauhoittavaa. Sympaattinen otus osaa olla myös ärhäkkä. Sellaiseksi Luoja sen loi.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä