Oulun teatterin näyttelijät tuovat draaman Raamatun tekstiin Draamattupiirissä – ”Emme sinkoile kirkkosalissa, mutta dramatisoimme tekstiä”

Näyttelijät Tuula Väänänen ja Joose Mikkonen lukivat maaliskuussa tuhkakeskiviikkona Draamattupiirissä haastavaa Jobin kirjaa Oulun tuomiokirkossa. Pohdinnassa ovat olleet myös Saarnaaja ja Laulujen laulu. Kuva: Harriet Urponen

Jos kaipaa vaihtelua omaan Raamatun lukemiseen tai messussa kuultavaan sanaan, Oulun tuomiokirkkoseurakunnalla on tarjolla Draamattupiiri.

Siinä Oulun teatterin näyttelijät Tuula Väänänen ja Joose Mikkonen lukevat valitsemiaan Raamatun kertomuksia kerran kuukaudessa Oulun tuomiokirkossa.

Oulun tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti ja kulttuurihistorioitsija Satu Saarinen innostui oitis Mikkosen ideasta.

– Tämä on uusi mahdollisuus tutustua Raamattuun. Tekstit tulevat tähän päivään näyttelijöiden elävöittäessä niitä ammattitaidollaan. Raamatun hahmot tulevat paljon inhimillisemmäksi, ja tajuaa heidän olleen oikeasti lihaa, verta ja tunteiden vallassa, Saarinen sanoo.

Draamattupiiri sopii sekä Raamatun hyvin tunteville että heille, joille se on vieras.

ENSIMMÄINEN DRAAMATTUPIIRI järjestettiin helmikuussa.

– Näytti siltä, että meidän luentamme meni perille. Ihmiset kuuntelivat hyvillä mielin, Tuula Väänänen kertoo kokemuksistaan.

– Se on mielenkiintoinen sukellus kirjaan, johon meidän kulttuurimme hyvin pitkälti perustuu, Joose Mikkonen jatkaa.

Alun perin Joose Mikkonen innostui kaksin lukemisen ideasta kuunnellessaan lastensa kanssa Nalle Puhia Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lukemana.

Ensimmäisessä Draamattupiirissä Väänänen ja Mikkonen aloittivat Mooseksen kirjasta rekvisiittanaan karttapallo.

Luettavan Raamatun kertomuksen valintaan vaikuttaa selkeä tarina ja roolihenkilöt. He aikovat pitäytyä Vanhassa testamentissa ja saada uusia ulottuvuuksia henkilöihin. Kaksi lukijaa tuo oman dynamiikkansa.

– Ei tässä ole tarkoitus kyseenalaistaa, vaan kertoa tarinaa. Meidän työmme paras puoli on nähdä asioita toisen silmin, Mikkonen sanoo.

– Emme sinkoile kirkkosalissa, mutta dramatisoimme tekstiä. Näyttelijöiden lisäksi Oulun tuomiokirkko tuo paikkana yhden ulottuvuuden lisää, Väänänen lisää.

CARL LUDVIG ENGELIN suunnittelemaa Oulun tuomiokirkkoa Väänänen ja Mikkonen luonnehtivat kodikkaaksi, levolliseksi ja lämpimäksi miljööksi, jossa yhdistyy monisatavuotinen kulttuurihistoria tähän päivään. Äänentoisto on tuonut omat haasteensa suuressa ja kaikuvassa tilassa.

– Draamattupiirissä voi vaikkapa sulkea silmänsä. Siellä ei tarvitse osallistua ja suorittaa, vaan voi antaa rauhan ja sanan laskeutua. Voi ottaa vaikka kädestä kiinni, jos pelottaa, kun maailma on pyörähtämässä näin omalaatuiseksi, Väänänen sanoo.

Satu Saarisen mukaan Oulun tuomiokirkkoseurakunta haluaa olla omalta osaltaan puhumassa taiteen ja kulttuurin puolesta.

– On tärkeä asia, että maksamme taiteen tekijöille heidän ammattiliittonsa suosittamaa korvausta. Taidetta, kuten ei mitään muutakaan tarvitse tehdä talkoilla, Saarinen sanoo.

– Kulttuurin tuottajien kanssa meillä on paljon yhteistyötä. Näyttelijäyhteistyön lisäksi meillä on ollut soolotanssiteoksia kirkossa, meillä alkaa kantelemeditaatiot eli hiljainen haltioituminen, ja ensi vuonna Taidetestaajat tulevat kirkkoon Oulun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki, hän lisää.

Seuraavat Draamattupiirit järjestetään 23.4 ja 21.5. klo 18.00 Oulun tuomiokirkossa.

Lue myös:

Siuntion kiirastorstain illallismessussa kävijä voi samastua Jeesuksen opetuslapsiin

Ilmoita asiavirheestä

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!

Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.


Edellinen artikkeliPaavi Franciscus siirsi katolista kirkkoa varovasti kohti uutta, mutta radikaaleimmat odotukset jäivät toteutumatta
Seuraava artikkeliKirkko keskittyy liikaa teksti­proosaan, Olli Valtonen sanoo – ”Kukaan ei ole kiinnostunut dogmatiikasta, sillä elämme lyriikan aikaa”

Ei näytettäviä viestejä