Ekumeenisuus ja ekumeniasta puhuminen on olennainen osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon itseymmärrystä. Kirkko on elävä, koska se on enemmän kuin vain omat rajansa – se on osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa.
Ekumenian vastustaminen ja siitä kieltäytyminen on näköalattomuutta, jota ei onneksi nykyisin esiinny luterilaisen kirkon piirissä samassa määrin kuin takavuosikymmeninä.
Ekumenian tavoite on maailmoja syleilevä eli hajallaan elävän kristikunnan saattaminen keskinäiseen yhteyteen. Kristittyjen yhteys tarkoittaa sekä uskon ja opin että elämän ja toiminnan yhteyttä. Varsinkin opilliset kysymykset ovat todellinen kivi ekumenian kengässä. Niissä edistyminen on usein sietämättömän hidasta.
***
Helluntailiike on perinteisesti suhtautunut ekumeniaan vähintäänkin epäluuloisesti. Asia nousi taas ajankohtaiseksi, kun uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröity Suomen Helluntaikirkko julkaisi verkkosivullaan lähtökohtansa ekumeenisille keskusteluille.
Peruslähtökohta on toisten kirkkokuntien kunnioittaminen sekä pyrkiminen vuoropuheluun ja toisten ymmärtämiseen.
Sen sijaan ekumeenisen liikkeen päämäärä, näkyvä ykseys, on Helluntaikirkon mukaan helluntailiikkeelle edelleen vieras. Syynä on ajatus kasteen ja ehtoollisen sakramenttien ja kirkon virkojen keskinäisestä tunnustamisesta sekä yhteisestä kirkon määritelmästä. Helluntailiikkeessä ei esimerkiksi ole sakramentteja tai pappisvirkaa sellaisina kuin ne vaikkapa luterilaisessa kirkossa tunnetaan.
Helluntaikirkko puhuukin mieluummin dialogista kuin ekumeniasta.
Suomen Helluntaikirkko edustaa noin 10 000 Suomen noin 46 000 helluntailaisesta, mutta sanoittaa linjauksellaan varmasti liikkeen kantoja laajemminkin.
Kuva: Olli Seppälä. Kuopion helluntaiseurakunnan temppeli.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.