Viime aikojen yksi dramaattisimmista ja traagisimmista uutisista koskee eläimiä. Mediassa kerrottiin WWF:n julkaisemaan Elävä Planeetta -raporttiin pohjautuen, että selkärankaisten eläinten määrä on romahtanut 60 prosenttia vuosina 1970–2014. Pian uutista onneksi tarkennettiin, että kyse on tutkimuksen kohteina olleiden populaatioiden keskimääräisestä pienenemisestä.
***
Uutisoinnissa on kaksi tärkeää näkökohtaa. Ensinnäkin tiedeuutisesta kerrottaessa on oltava tarkka, sillä asiat ovat jo itsessään monimutkaisia. Ylimalkaiset yleistykset aiheuttavat vain vahinkoa itse asialle.
Toinen näkökohta on eläinten määrän tosiasiallinen väheneminen, vaikka prosenteista kiisteltäisiin. Varsinkin väkirikkailla alueilla, kuten Afrikassa, moni laji olisi saattanut kuolla sukupuuttoon jo aikoja sitten ilman aktiivisia suojelutoimia.
Lisäksi ympäristömuutokset, eroosio, metsien hakkaaminen, saastuminen, vierasperäiset lajit, liikametsästys, ylikalastus ja viime kädessä ilmastonmuutos aiheuttavat eläinlajien ja -määrien vähenemistä.
Tutkijat ovat puhuneet jopa parhaillaan käynnissä olevasta eläinkunnan kuudennesta joukkosukupuutosta. Kyse on laajoista kaarista ja pitkäkestoisista kehityskuluista, sillä edellinen joukkosukupuutto oli noin 65 miljoonaa vuotta sitten, jolloin dinosaurukset katosivat.
***
Raamatussa ihmistä käskettiin viljelemään ja varjelemaan luontoa. Käsky ei ollut turha, sillä ihmisellä on taipumus ylihyödyntää ja tuhota.
Seuraamalla luonnonvaraisten eläinlajien hyvinvointia, ihminen seuraa viime kädessä itseään ja oman lajinsa tulevaisuudennäkymiä.
Kuva: Olli Seppälä
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 8.11.2018.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.