Herätysliikkeitä on historiallisesti viisi – rukoilevaisuus, lestadiolaisuus, evankelisuus, herännäisyys ja viidesläisyys – mutta niiden sisällä on jakautumista erilaisiin näkemyksiin ja järjestöihin. Käytännössä herätysliikkeen sateenvarjon suojissa on niin monenlaista väkeä, että heidän niputtamisensa samaksi joukoksi ei tee oikeutta tosiasioille.
Herätysliikkeitä yhdistää voimakas hengellisen elämän korostus, olkoonkin, että se saa erilaisia ilmenemismuotoja liikkeestä riippuen. Usko on kaikkien liikkeiden toiminnan keskiössä.
Alun perin herätysliikkeet ovat korostaneet, kuten nimikin kuuluu, henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen, heräämistä synnin unesta elävään uskoon. Tosin esimerkiksi herännäisyys ei tunnista omakseen puhetta ”uskoontulosta”.
***
Herätysliikkeet ovat samalla kertaa kirkolle siunaus ja kivi kengässä.
Liikkeiden kannattajat edustavat monin paikoin syvää ja juurevaa osaa seurakuntaväestä. Samalla osa herätysliikeväestä tai oikeammin herätyskristillisestä väestä on arvoiltaan konservatiivisempia kuin kirkon valtavirta.
Toisaalta on monia seurakuntia, joissa herätysliikkeillä ei ole juurikaan merkitystä tai ne toimivat marginaalissa omaa erillisyyttään korostaen. Suurin osa seurakuntaelämää pyörii ilman niitä ammentaen kristillisyydestä, joka ottaa vaikutteita monista modernin hengellisyyden lähteistä tai laajasta ekumeenisesta perinteestä.
Ainakin takavuosikymmeninä oli myös seurakuntia, joiden koko elämälle paikallinen herätysliike antoi leimansa. Tässä lehdessä haastateltu Lapuan emerituspiispa Jorma Laulaja toteaa: ”Kasvoin [Kurikassa] keskellä evankelista liikettä ja sen hengellisyyttä. Vasta myöhemmin ymmärsin, että seurakunnan elämä sellaisena kuin minä sen tunsin, oli pitkälti juuri evankelisuutta”.
***
Kesä lähiviikkoineen tekee herätysliikkeet näkyviksi.
Monet kesäjuhlat tuovat eri puolille Suomea satoja, tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia vieraita. He – noin 150 000 suomalaista – edustavat herätysliikkeitä sekä hengellisessä että sosiologisessa mielessä.
Herätysliikkeet ovat samalla myös kiinnostavia elämäntapaliikkeitä. Ne ylläpitävät sosiaalisia suhteita, hengellistä kulttuuria ja omista lähtökohdistaan teologisesti perusteltuja käytäntöjä.
Kuva: Kotimaan arkisto. Suviseurat vuonna 2014.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 27.6.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.