Jospa kristinuskon Suomeen aikanaan tuoneet olisivat ymmärtäneet suomalaisen metsäsuhteen merkityksen. Ehkä meille olisi kirkkorakennusten sijaan syntynyt kirkkolehtoja ja -metsiköitä jumalanpalveluspaikoiksi. Miten paljon kevyempää seurakuntien talouden hoitaminen olisikaan.
Sen sijaan seurakunnat kamppailevat nyt kiinteistöjensä, niiden remontoimisen ja lämmittämisen kanssa. Mutta eivät metsätkään päästä seurakuntia helpolla.
Suomen ja myös kirkon hiilineutraaliushankkeet ovat nojanneet vahvasti metsään ja sen kykyyn toimia hiilinieluna. Sitten tulikin uusi mittaustapa ja uusimmat luvut, joiden mukaan puuston hiilinielu ei riitä kattamaan metsämaan päästöjä.
Tämä johtuu Luonnonvarakeskuksen mukaan kolmesta syystä. Lehtien, oksien, rungon ja juuriston kasvu on pienentynyt. Ilmaston lämpeneminen on lisännyt hajotusta ja elävästä puustosta on syntynyt vähemmän uutta kariketta. Kolmanneksi hakkuiden määrä on kasvanut 2010-luvun alusta – tosin viimeiset kolme vuotta määrä on laskenut.
Mitä metsille nyt sitten pitäisi tehdä: vähentääkö hakkuita vai hakatako, koska talous sitä vaatii ja sekin on tärkeää. Entä mihin tutkimustuloksiin pitäisi luottaa, kun ne näyttävät olevan usein ristiriitaisia?
SEURAKUNTIEN METSÄNHOITOON kohdistuu erityinen moraalinen odotus: on hoidettava metsää paremmin ja kunnioittavammin, koska kristilliset arvot vaativat viljelemään ja varjelemaan huolella. Lisäksi kirkon uusimmassa kulttuuriperintöstrategiassa on huomioitu seurakuntien luonnonperintö: maat, metsät ja vedet vahvistavat kulttuurista ja hengellistä kestävyyttä.
Seurakunnat omistavat paljon metsää ja monille pienemmille metsästä saatava tulo on elinehto. Keskustelu metsänhoidosta on usein repivää, mutta lopulta siihenkin pätee ajatus kohtuudesta. On hoidettava ja hyödynnettävä seurakunnan luonnonperintöä niin hyvin ja vähin vahingoin kuin mahdollista. On suojeltava metsää, kun se vain on mahdollista.
Viisautta on myös ymmärtää seurakuntalaisten metsäsuhteen syvyyttä. Ehkäpä niitä metsäkirkkoja kannattaa siis perustaa seurakuntalaisille rakkaisiin metsiköihin.
Lue myös:
Saarijärven seurakunta ennallisti ojitetun suon – ympäristöteon kustansivat partiolaiset
Ilmoita asiavirheestä