Yksi vaikeimmista asioista viime viikkoina on ollut epävarmuuden sietäminen. Sen tosiasian kanssa eläminen, ettei kukaan tiedä, miten kauan poikkeuksellinen aika kestää tai millainen arki pandemian jälkeen seuraa.
Läheisten tapaamisella on erityisen suuri merkitys epävarmoina aikoina. On tärkeää saada jakaa rakkaiden ihmisten kanssa pelkoja ja muita tuntoja.
***
Viime vuoden lopussa Suomessa asui 874 314 yli 70-vuotiasta ihmistä. Maaliskuusta lähtien kaikkia yli 70-vuotiaita on ohjeistettu olemaan tapaamatta muita ihmisiä.
Vaikka yhteyksiä voi pitää yllä puhelimen ja verkon kautta, ne eivät korvaa tapaamista kasvoista kasvoihin. Eristyksen aiheuttama ikävän määrä on mittaamaton.
Tässä suhteessa kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat hoivakodeissa asuvat ikäihmiset, joista osa ei pysty kommunikoimaan verkossa tai puhelimessa. Yhä voimakkaampina ovatkin nousseet ne äänet, ettei hoivakodeissa asuvien eristämistä omaisista pidä enää jatkaa.
Ensimmäisinä viikkoina ja sen hetkisen tiedon perusteella oli oikein suojata heidät ja kaikki muut suurimmassa sairastumisriskissä olevat ihmiset.
Tilanteen pitkittyessä kokonaan omaisistaan erossa eläminen ei voi olla ratkaisu. Se on väärin ja epäinhimillistä.
***
Tapaamisten järjestämisessä kyse ei ole pelkästään tahdosta, vaan siitä, että isossa osassa hoivakoteja on liian vähän henkilökuntaa suhteessa asukkaiden tarpeisiin. Tässä todellisuudessa elettiin jo ennen koronaa.
Kesän lähestyessä tapaamisia on entistä helpompi järjestää ulkotiloissa. Tartunnan saamiselta on erilaisia keinoja suojautua.
Osa hoivakotien henkilökunnasta on jo onnistunut tekemään luovia ratkaisuja, jotta asukkaat voivat tavata läheisiään.
Nämä hoivakodit ja niiden työntekijät ovat tämän kevään sankareita, yksiä heistä.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja. Pääkirjoitus on julkaistu 20.5. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.