Kalenterivuoden rinnalla kulkee toisenlaisia kalentereita, joka säätelevät miljardien ihmisten elämää. Kyse on uskontojen kalentereista, joista tutuin meille suomalaisille on kristillinen kirkkovuosi. Se antaa syyn moneen myös lakisääteiseen juhlapäivään.
Toisin kuin kalenterivuosi, joka noudattaa auringon kiertoa, kirkkovuosi on sidoksissa myös kuun kiertoon. Joulupäivä on aina 25. joulukuutta, mutta pääsiäisen paikka muuttuu joka vuosi, kiitos kuun.
Ensimmäinen neljästä adventtisunnuntaista aloittaa uuden kirkkovuoden. Silloin kirkoissa kajahtaa monen hartaasti odottama Hoosianna-hymni. Viimeistään silloin aletaan monin paikoin kaivaa esiin joulukoristeita.
Alkuviikosta Helsingin Sanomat uutisoi asian, joka kirkollisissa piireissä on huomattu jo vuosia sitten. Jouluun liittyvistä koristeista alkavat hävitä uskonnolliset aiheet.
HS:n jutussa kerrottiin, kuinka joulukorteista katoavat Jeesus-lapsi, enkelit ja kirkkorakennukset. Myös joulupukki on hieman yllättäen joutunut uhanalaiseksi. Tilalle kortteihin ovat ilmestyneet tontut ja metsän eläimet. Ne ovat tarinallisempia ja synnyttävät väljempiä tunnelmia ilman kiinnittymistä joulun uskonnolliseen sanomaan.
Joulukortteja markkinoille tarjoavat yritykset vetoavat kristillisaiheisten teemojen katoamisessa kysynnän puutteeseen. Asiakas heijastelee ostopäätöksissään paitsi omia arvojaan, myös ajassa muuttuvia arvoja. Jutussa kerrotaan myös, että kysyntä korttien aiheiden suhteen vaihtelee eri puolilla maata. Uskonnollis aiheisille korteille on kysyntää erityisesti Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Kirkon näkökulmasta joulun odotus on hengellinen matka ja joulu itsessään syvästi teologinen juhla. Käytännössä joulun ympärille on muodostunut suurta yleisöä puhutteleva sakea pilvi tuikkuja, koristeita ja hyviä aatoksia, jotka viittaavat samaan mihin kirkkokin, mutta jättävät hengellisyyden ja teologian sivummalle.
Juhlaperinteen luonteeseen kuuluu, että se muuttuu ajan myötä. Mukaan tulee uusia tapoja, ruokia ja sisältöjä. Joulu ei tee tässä poikkeusta, vaan pikemminkin päinvastoin. Joulu on oikea vaikutteiden magneetti, joka sulattaa itseensä monenlaista eri lähteistä nousevaa lämpöä, valoa, hyvää mieltä ja lähimmäisenrakkautta.
Joulun muutokselle kansankirkko ei mahda mitään. Liian tiukka tai opillisen jäykkä ei seurakunnissa kannata olla, vaan myönnytyksiä tontuille tai ei-uskonnollisille joulukoristeille voi tehdä, kunhan muistaa, että ne ovat vain osa yleistä juhlintaa eivätkä korvaa varsinaista sanomaa.
Varsinainen juhlan aihe on seimessä lepäävä lapsi ja ydinviesti ihmiseksi tullut Jumala.
Oikaisu 3.12. kello 11.09: Alun perin kirjoituksessa todettiin, että ”neljä viikkoa ennen joulua on ensimmäinen adventtisunnuntai”. Kuitenkin jos jouluaatto sattuu sunnuntaiksi, on se samalla neljäs adventtisunnuntai, joten ensimmäisestä adventista jouluun on tarkkaan ottaen kolme viikkoa ja yksi päivä.
Pääkirjoitus on julkaistu 29.11. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Minerva Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä