Pääkirjoitus: Kirkon maine on huonontunut ja johto on kehityskohde

Kuva: Jani Laukkanen

Kirkon mainetta on jälleen tutkittu osana julkishallinnon organisaatioiden maineanalyysiä. Se on huonontunut, vaikka julkishallinnon organisaatioiden maine muuten on kohentunut.

Vuonna 2023 kirkko oli julkishallinnon organisaatioista huomattavimpia maineensa kasvattajia ja sen mainearvion keskiarvo oli 3.39. Vuonna 2024 kehitys kääntyi toiseen suuntaan. Keskiarvo on nyt 3.18.

Maineanalyysissä kohtalaisen tuloksen keskiarvo on välillä 3–3.49. Hyvään tulokseen kirkko ei ole yltänyt kertaakaan, mutta ei se toisaalta ole tipahtanut heikon tuloksen kategoriaan. Alimmillaan kirkon mainekeskiarvo oli vuonna 2018, jolloin se oli 3.03.

Analyysissä tutkittavat osa-alueet ovat hallinto, talous, johto, innovaatiot, vuorovaikutus, tuotteet ja palvelut, työpaikka ja vastuullisuus. Kaikilla näillä osa-alueilla kirkon maineluvut ovat laskeneet.

Kirkkohallitus on teettänyt maineanalyysin T-media Oy:llä vuosittain vuodesta 2018 lähtien.

T-media Oy:n kehitysjohtaja Riku Ruokolahti selitti vuoden 2023 nousua yhtiön kotisivuilla sillä, että kirkko otti silloin menestyksekkäästi kasvollisempaa otetta viestintään. Kun selaa vuoden 2023 uutisia, sieltä näkyy Mikkelin piispan vaali, jossa vastoin ennusteita Mari Parkkinen valittiin piispaksi. Virkakannaltaan vanhoillisena pidetty hiippakunta yllätti. Samana syksynä julkisuuteen nousi Inkerin kirkon pappisvihkimys, jossa suomalaisten lähetysjärjestöjen papit vaikuttivat kiertävän nomaalia pappisvihkimystä oman virkakäsityksensä vuoksi. Tähän arkkipiispa Luoma otti julkisuudessa jykevän kannan.

Isommassa kuvassa vuosi oli muutenkin jykevä: Suomi liittyi Natoon, Venäjä suljettiin pois suomalaisesta elämänmenosta ja Charles kruunattiin kuninkaaksi Isossa-Britanniassa komein kirkonmenoin, joita ruodittiin pitkään.

Vuosi 2024 sen sijaan nosti julkisuuteen kirkon palveluihin liittyviä ikäviä uutisia: epäasiallista käytöstä rippileireillä ja nousevia hautaustoimen maksuja. Kahtia repivää ja paikallaan junnaavaa keskustelua käytiin piispainkokouksen esityksestä kahdesta avioliittokäsityksen mallista ja Inkerin kirkon pappisvihkimykseen liittyneiden lähetysjärjestöjen virallisesta asemasta. Isoihin, ihmisiä ahdistaneisiin maailmankysymyksiin Gazan sodasta, Donald Trumpin presidenttiehdokkuudesta ja Venäjän uhasta kirkko ei erityisesti lähtenyt vastaamaan kasvollisella otteella.

NYT TEHDYSTÄ maineanalyysistä käy ilmi, että merkittävimpiä kirkon kehityshaasteita on organisaation johto. Miten tutkimukseen vastanneet kirkon johdon mieltävät, sitä voi miettiä. Tuskin he ovat hahmottaneet kirkon monimutkaista hallintorakennetta vaan mielikuvat liittynevät piispoihin ja kirkkoherroihin, heidän kasvoihinsa tai niideen näkymättömyyteen.

Pitäisikö siis piispojen ja kirkkoherrojen näkyä enemmän julkisuudessa ja ottaa enemmän kantaa ihmisiä askarruttaviin asioihin? Ja mitä kantaa, kun kannat niin voimakkaasti jakautuvat kahtia?

Ehkä pikemminkin kirkon johdolta voisi toivoa jykevää otetta kansan kahtiajakoon niin mediassa, kirkon sisällä kuin oman paikkakunnan ostarilla. Tässä maailmantilanteessa päättäväisesti siltoja rakentava ja ihmisiä yhteen tuova johto taistelisi toki kaiken nielevää tulvaa vastaan. Mutta ainakin se olisi vastaus kriisiin ja merkityksellistä toimintaa.

Merkityksellisyys puolestaan luo luottamusta ja luottamus mainetta.

Mitä mieltä olet, pitäisikö piispojen ja kirkkoherrojen tehdä jotain kirkon ja yhteiskunnan kahtiajakautumiselle?
Ilmoita asiavirheestä

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!

Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.


Edellinen artikkeliLukijoilta: ”Perustakaa oma kirkko, niin saatte olla ilman painostusta”
Seuraava artikkeliSelvitys diakonaatista palautui valmisteluun – Kaikki ratkaisumallit ovat vielä mahdollisia

Ei näytettäviä viestejä