Pääkirjoitus: Kompromissin taito on kadoksissa

Viime sunnuntaina Mikkelin hiippakunta sai uuden piispan. Mari Parkkinen vihittiin virkaan täpötäydessä Mikkelin tuomiokirkossa. Hiippakunta sai 11. piispansa, Suomen kirkko neljännen naispuolisen piispansa.

Parkkisen valinta piispaksi oli monille yllätys. Sen verran konservatiivinen maine Mikkelin hiippakunnalle oli kertynyt. Hiippakunnan oma väki ei tuntunut yhtä yllättyneeltä. Tästä voi oppia sen, että ulkopuolisen pitäisi aina katsoa mainetta syvemmälle.

Vihkimysmessun saarnassaan piispa Mari Parkkinen korosti voimakkaasti yhteyden löytämisen velvollisuutta polarisoituvassa kirkossa. ”Jeesus odottaa meiltä, että emme elä itsekeskeisesti omassa kuplassamme, vaan etsimme aktiivisesti yhteyttä, pidämme huolta siitä, että äänenpainot eivät enää kovene, rakennamme yhteistä yhteiskuntaamme ja kirkkoamme”, hän sanoi.

Saarna kuulosti suoralta ohjelmanjulistukselta. On kiinnostavaa nähdä, miten uusi piispa sitä toteuttaa.

VIIME VIIKOLLA SUOMEN HALLITUS julkisti tiedonantonsa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen myötä hallitus haluaa sitouttaa koko suomalaisen yhteiskunnan tekemään työtä rasismin vähentämiseksi maastamme. Tiedonannossa muun muassa sanotaan: ”Hallitus torjuu tehokkaasti toimintatapoja, joilla kiihotetaan syrjintään, vainoon, vihaan tai väkivaltaan yksilöä tai ryhmää vastaan etnisen alkuperän, kansallisuuden, uskonnon, tai muun vastaavan tunnusmerkin perusteella.”

Tiedonanto ei varmasti ole täydellinen ratkaisu eikä kitke rasismia täysin. Mutta kun hallituksen lastentarhamaista alkua on kesän verran seurattu, täytyy antaa kiitos pääministeri Petteri Orpolle siitä, että hallituspuolueet on saatu tällaisen tiedonannon taakse. Hienoa on myös se, että tämä on saatu aikaan keskustelemalla. Kompromisseja se on vaatinut kaikilta.

Juuri kompromissien tekemisen taito tuntuu olevan se kyky, joka nykyään erityisesti on kadoksissa. Se on taito, jota tarvitaan niin yhteiskunnassa, kirkossa kuin perheessäkin, jotta sopu säilyy. Sen puute viittaa Mari Parkkisen mainitsemaan itsekkääseen kuplassa elämiseen. Ehkä kirkonkin pitäisi nyt kysäistä pääministeriltä neuvoa, miten keskustelun kautta päästään kompromissiin.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPapiksi Pietarissa vihitty Uuden Tien päätoimittaja Santeri Marjokorpi: Jos olot normalisoituvat, tarkoitus on käydä Venäjällä Inkerin kirkon töissä 4–5 reissua vuodessa
Seuraava artikkeliTiedeorientoituneiden ihmisten usko tieteeseen – ja yliluonnolliseen: uuden väitöskirjan mukaan tieteen ja uskon suhde ja konfliktikäsitys näyttävät riippuvan kulttuurista

Ei näytettäviä viestejä