Kotiseudun arvon ymmärtää kokonaan vasta kun on menettänyt sen. Karjalaiset tietävät tämän.
Suomeen asutettiin sotien jälkeen 420 000 siirtokarjalaista. Toissa viikonvaihteessa Karjalaisten kesäjuhlilla Jyväskylässä puhunut ulkoministeri Timo Soini (Sininen tulevaisuus) sanoi karjalaisten ottaneen omalla asenteellaan ja työllään paikkansa yhteiskunnassa.
Soini muistutti, että nekin jotka vastustivat evakoiden tuloa naapureiksi, saattoivat myöhemmin sanoa neuvokkaiden karjalaisten olleen monen kunnan piristysruiske. Ulkoministeri totesi myös, että karjalaiset suojautuivat ja selvisivät oman kulttuurinsa turvin. He sopeutuivat muun Suomen tapoihin, mutta säilyttivät samalla oman perinteensä.
Siirtokarjalaisten sopeutumista selittää osin se, että kieli, uskonto ja kulttuuri olivat pitkälti samoja kantaväestön kanssa.
Viime viikon tiistaina vietetyn maailman pakolaisuuden päivän yhteydessä julkistettiin tuoreita tilastotietoja. Pakolaisuuden arki on totta 65,6 miljoonalle ihmiselle.
Heistä 40 miljoonaa asuu omassa kotimaassaan, mutta ei kotiseudullaan. Pakolaisleireillä ulkomailla asuvia ihmisiä on yli 20 miljoonaa. Valtaosa pakolaisista on lähtöisin Syyriasta, Afganistanista ja Etelä-Sudanista.
Erityisen hätkähdyttävä ja häpeällinen on lasten määrä. Maailman pakolaisista 51 prosenttia on lapsia. Se merkitsee 33 miljoonaa lasta. Lapset maksavat kalliisti aikuisten virheistä, monessa mielessä.
Siirtokarjalaisten asuttamisesta on yli seitsemän vuosikymmentä. Sota ei kuitenkaan ole ohi, sillä yhä useammilta suomalaisilta paikkakunnilla löytyy ihmisiä, jotka ovat viime vuosina joutuneet jättämään kotiseutunsa sotaa paetakseen.
Kieltä, uskontoa ja kulttuuria koskevista eroista huolimatta tänne jo asettuneet tai täältä turvapaikkaa hakevat ihmiset pitää nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena. Myönteisiä kokemuksia on ollut monilla paikkakunnilla, esimerkiksi Kyyjärvellä. Toinen toisiinsa tutustuminen on edistänyt kaikkien sopeutumista uuteen tilanteeseen.
Muualta tullutta ihmistä voi auttaa sopeutumaan kuuntelemalla hänen tarinansa. Yksi ihmisyyden mitta onkin valmiudessa kuunnella toista ihmistä, muitakin kuin kaltaisiaan.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.
Kuva: Matti Pirhonen. Evitskogin vastaanottokeskus marraskuussa 2016.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
Pääkirjoitus: Vähemmän julkisuutta terrori-iskujen tekijöille
Pääkirjoitus: Onko Afganistan turvallinen maa?
Ilmoita asiavirheestä