Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin hallinnon asettamat korkeat tullimuurit ovat ainakin aluksi iskeneet lujaa maailmankaupan rakenteisiin, toimijoihin ja muihin maihin. Ne näkyvät maailman pörsseissä ja valuuttakursseissa ja säteilevät aikanaan myös tuotantoon, työllisyyteen ja politiikkaan. Ne tulevat iskemään bumerangina myös takaisin Yhdysvaltoihin, jos ja kun muut maat – esimerkiksi EU – asettavat tuntuvia vastatulleja amerikkalaisille tuotteille.
Yhdysvallat ei ole siinä määrin ulkomaankaupasta riippuvainen kuin esimerkiksi monet eurooppalaiset valtiot. Mutta sekään ei ole tullimuureille immuuni.
Vaikka joku aina kenties hyötyykin, on silti syytä uskoa, että kauppasodasta ei lopulta ole useimmille toimijoille mitään suurta hyötyä, harmia luultavimmin sitäkin enemmän. Jos maailmantalouden pyörien halutaan pyörivän, merkantilismin ja protektionismin päiviin ei ole paluuta.
Tulleja on kautta aikojen pidetty keinona nostaa tuontitavaran hintaa kuluttajille ja näin myös suojella kotimaista tuotantoa. Taustalla on voinut myös olla ajatus kaupankäynnin epäreiluudesta omaa maata kohtaan. Vapaakauppa-alueiden rinnalla jonkinlaiset tullit ovat kauan olleet osa kauppapolitiikkaa. Kun Suomeenkin on tuotu tavaraa Euroopan unionin ulkopuolelta, on siitä yleensä maksettu tariffien mukainen tullimaksu.
KAUPANKÄYNTI ON ihmiskunnan vanhimpia ammatteja. Sitä harjoitettiin jo kivikaudella, sillä tietyllä alueella eläneet ihmiset eivät yleensä ole saaneet omista resursseistaan kaikkea sitä, mitä elämiseen on tarvittu. Kaupan tärkeyttä jo ammoin korostaa sekin, että antiikin aikana kaupankäyntiä suojelivat omat jumalat, joista eurooppalaisessa kontekstissa tunnetuin oli roomalaisten Merkurius. Kauppakin oli liian tärkeä asia vain ihmisille jätettäväksi.
Kristinuskon kontekstissa talouselämä on kauan ollut myös teologisesti kiinnostava eettinen kysymys. Martti Lutherilla oli talousetiikassa omat näkemyksensä. Luterilainen traditio on sittemmin suhtautunut talouteen ja kauppaan myönteisesti. Nykyisin, yhä kompleksisemmassa maailmassa vaihdanta on kuitenkin miltei omalakinen elämänalueensa, jossa eri uskonnollisten traditioitten toimijat kohtaavat luonnollisen moraalilain ja järjen mukaisesti, yhteisesti sovituilla tavoilla, loppujen lopuksi molemminpuolista hyötyä tavoitellen. Siksi kauppa on edelleen myös teologinen ja eettinen kysymys – tosin kirkkojen edustajilla tai teologeilla ei nykyisin useinkaan ole syvällistä kompetenssia ymmärtää tai arvioida kaupan monimutkaisia ulottuvuuksia.
Kauppa työllistää maailmassa satoja miljoonia ihmisiä, Suomessakin satoja tuhansia. Tämä koneisto tuottaa hyvinvointia ja parempaa elämänlaatua, tukien myös kulttuuria ja ihmiselämän muita osa-alueita. Siksi sitä koskevat häiriöt näkyvät pian tavalla tai toisella jokaisen ihmisen arjessa.
Kauppa pitää omalta osaltaan maailmaamme toiminnassa. Siihen sopii edelleen vanha iskevä roomalainen merenkulkua (eli kauppaa) koskeva sananlasku: ”Merenkulku on välttämätöntä, eläminen ei.”
Olisi monesta syystä suotavaa, että maailmantalouden muutoksiin herkästi reagoivaa koneistoa hoidettaisiin neuvotteluin eikä erilaisia poliittisesti perusteltuja kaupan esteitä yhdessä yössä rakentamalla. Jos vanhan ajan roomalaisia olisi vielä keskuudessamme, saattaisivat he nopeiden muutoksien kauppapolitiikan keskellä huokailla, ettei Merkuriuskaan nyt oikein ehdi suojelemaan kaupankäyntiä.
Lue myös:
Näkökulma: Trumpilla on Raamattu, mutta Jumalalla ei ole puoluekirjaa
Ilmoita asiavirheestä