Autuaita rauhantekijät: He saavat Jumalan lapsen nimen. Tämä jae Matteuksen evankeliumista nousi mieleen, kun viime lauantaina seurasi suoraa lähetystä Oslosta, Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuudesta.
Palkittu Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos on vaikuttanut keskeisesti viisi vuosikymmentä kestäneen sisällissodan päättymiseen. Siinä on kuollut yli 220 000 ihmistä ja kahdeksan miljoonaa kolumbialaista on joutunut jättämään kotiseutunsa.
Sodan toisen osapuolen, sissijärjestö Farcin, uhreja osallistui Oslon juhlallisuuksiin. Yksi heistä on Leyner Palacios. Toukokuussa 2002 kotitekoisen kranaatinheittimen ammus osui hänen kotikylänsä kirkkoon. Sieltä suojaa hakeneista ihmisistä kuoli lähes 80, heistä valtaosa lapsia.
Palacios menetti iskussa 32 sukulaistaan, muun muassa molemmat vanhempansa ja kolme nuorempaa veljeään. Sittemmin Farcin edustaja on pyytänyt anteeksi Leyner Palaciokselta – ja hän on antanut anteeksi.
Presidentti Santos pitääkin yhtenä sodan paradoksina, että eniten kärsineet ihmiset ovat kaikkein alttiimpia antamaan pahantekijöilleen anteeksi ja kohtaamaan tulevaisuuden vailla vihaa. Se edellyttää kuitenkin tehtyjen vääryyksien myöntämistä.
Kolumbiassa alkaa nyt uusi vaihe historiassa, mutta monilla muilla alueilla työ rauhan puolesta on kesken. Sunnuntaina Kairossa tehtiin terrori-isku koptien katedraaliin, jossa kuoli ainakin 25 ihmistä. Lauantaina Istanbulissa tehdyissä iskuissa kuoli 40 ihmistä.
Jose Manuel Santos sanoi puheessaan, että kun rauha on mahdollista Kolumbiassa, se on mahdollista myös muualla maailmassa, Syyriassa, Jemenissä ja Etelä-Sudanissa. Mahdottomasta voi tulla mahdollista. Santos muistutti myös siitä, että rauhan rakentaminen on kuitenkin aina vaikeampaa kuin sodan lietsominen.
Hän korosti myös eri osapuolten kunnioittamisen merkitystä. Vihollisten sijaan pitää opetella puhumaan vastustajista.
Santos puhui myös siitä, että kaikki ihmiset ihonväristä, uskonnosta ja rodusta huolimatta ovat viime kädessä osa samaa maailmaa ja ihmisyyttä. Presidentti jatkoi: ”Tai kuten me uskon ihmiset sanomme, me olemme kaikki Jumalan lapsia.”
Juan Manuel Santos asettui rohkeasti toivon puolelle. Siksi se oli vuoden 2016 tärkein puhe.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Pääkirjoitus: Jos haluaa luottamusta, se pitää ansaita
Pääkirjoitus: Historialliset anteeksipyynnöt perusteltuja, mutta Suomessa on yhä korjattavaa
Pääkirjoitus: Mihin jäi muu maailma?
Pääkirjoitus: Kuuntele mitä puhut
Pääkirjoitus: Pois pelko ja penseys
Ilmoita asiavirheestä