Pääkirjoitus: Pääsymaksuja ja moni­muotoisuutta – Kirkon pyhyyttä halutaan vaalia mutta minkä kuvan pyhästä antaa tyhjänä rapistuva kirkko­rakennus?

Helsingin tuomiokirkkoseurakunta päätti viime viikolla, että tuomiokirkkoon tulee ensi kesänä pakollinen pääsymaksu. Tuomiokirkon valkoisia seiniä ja kultaisia enkeleitä pääsee katsomaan kahdeksalla eurolla kesäkuukausina arkisin päiväsaikaan.

Tähän saakka pääsymaksu on ollut käytössä niin ikään Helsingissä sijaitsevassa Temppeliaukion kirkossa ympäri vuoden sekä nähtävyyksinä pidettävissä Petäjäveden kirkossa, Karunan vanhassa kirkossa ja Seilin museokirkossa. Suomenlinnan kirkossa ja Kampin kappelissa pääsymaksua kokeiltiin tällä kesäkaudella.

Pääsymaksut herättävät monenlaisia mielipiteitä. Toisaalta ne ovat jo tuttu tapa Euroopan nähtävyyskirkoista kuten Lontoon Westminster Abbeysta tai Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkosta. Toisaalta ne koetaan ikävinä, sillä kirkon pitäisi olla aina avoin kaikille. Tässä mielessä kiinnostava vertailukohta on Istanbulissa Hagia Sofia, joka moskeijaksi muutettuna onkin nyt ilmainen kohde, kun se aiemmin kirkkomuseona oli maksullinen.

Käytännössä nähtävyyskirkkojen pääsymaksu tukee niiden ylläpitoa ja taloutensa kanssa painiskelevien seurakuntien toimintaa. Ei kirkkojen kunnossa ja lämpimänä pitäminen ole ilmaista eikä rahaa tyhjästä siunaannu seurakunnillekaan.

MUILLE KUIN nähtävyyskirkoille ei pääsymaksua voi talousratkaisuksi kuitenkaan suositella. Pikemminkin niiden pitäisi tähdätä lisäämään merkityksellisyyttään omassa ympäristössään.

Siellä täällä pitkin Suomea kirkkorakennuksia muutetaan nyt monimuotoisemmiksi. Niihin lisätään kahvilatilaa, keittiötä sun muuta, jotta niihin voidaan siirtää erilaisia tilaisuuksia ja ruokailuja samaan aikaan, kun luovutaan muista rakennuksista.

Tämä on hyvää kehitystä. Toki se herättää myös vastustusta: kirkon pyhyyttä halutaan vaalia, ja muu kuin jumalanpalvelus tai hengellinen konsertti ei joistakin tunnu sopivalta sellaiseen tilaan.

Mutta minkä kuvan pyhästä antaa tyhjänä rapistuva kirkkorakennus, jota seurakunta ei pysty hoitamaan ja jolla ei ole enää merkitystä ympäröivälle yhteisölle? On parempi, että kirkkorakennuksessa on elämän makua ja kahvin tuoksua. Tehdään kirkoista koko kylän pyhiä olohuoneita!

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Pääkirjoitus: Pääsymaksuja ja monimuotoisuutta – Kirkon pyhyyttä halutaan vaalia mutta minkä kuvan pyhästä antaa tyhjänä rapistuva kirkkorakennus?

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKeitä ovat maaseudun seurakunnissa konservatiiviset vieraantuneet ja liberaalit etääntyneet? – Kirkon yhteiskuntapäivillä kartoitettiin monipuolisesti maaseudun kysymyksiä
Seuraava artikkeliVoiko laki suojella uskonnollisia tunteita? Asiantuntijoiden mukaan uskonnon- ja sananvapaus kulkevat käsi kädessä

Ei näytettäviä viestejä