Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ilmoitus hallituksen erosta oli viime viikon uutinen, jolla on vaikutuksensa myös tähän viikkoon. Maalla on toki hallitus, toimitusministeristö, mutta sen kyky tehdä poliittisia avauksia on poissa. Eduskuntavaaleihin on nelisen viikkoa.
Hallituksen ero oli yllättävä mutta sitä ei pidä liikaa dramatisoida, vaikka edellisen kerran hallitus kaatui ennen täyttä kautta vuonna 1982. Itsenäisen Suomen aikana on istunut peräti 74 hallitusta, joten keskimäärin hallituksen ikä ei ole ollut kovin pitkä. Viime vuosina meillä on ollut pitkäikäisiä hallituksia.
Sipilän ratkaisua on sekä kiitelty suoraselkäisenä vastuunkantona että arvosteltu ovelana vaalipelinä. Pohjimmiltaan on kyse sotesta eli sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen ajautumisesta umpikujaan. Hallitus ei saanut sitkeästi ajamaansa uudistusta maaliin osin perustuslaillisista syistä, osin poliittisesta vastustuksesta johtuen.
Suomeen tarvitaan sote-uudistus, siitä kaikki osapuolet lienevät yksimielisiä, mutta se, millainen siitä tulee ja miten se saadaan aikaan, herättää yllättäviä intohimoja. Seuraava hallitus saa pöydälleen edellisen hallituksen tekemän valmistelutyön, josta on hyvä jatkaa – toivottavasti maaliin tällä kertaa.
***
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna
kommentoi tuoreeltaan hallituksen eroa ja sen syytä sotea Kotimaa24:ssä kirkon näkökulmasta.
Huokuna sanoi, että maakunta- ja sote-uudistukseen varautuminen on selkiyttänyt kirkon omaa ymmärrystä sen tarjoamista palveluista ja niiden suhteesta kirkon ydintehtävään ja olemukseen.
Kirkko on Huokunan mukaan kaikissa sote-uudistusta koskevissa lausunnoissaan pitänyt sen tavoitteita kannatettavina.
Kirkossa on kuitenkin kannettu huolta siitä, tuleeko kaikkein heikoimpia riittävästi kuultua uudistuksessa ja ylipäänsä yhteiskunnassa.
Huokuna korosti, että sote-uudistuksen raukeamisesta huolimatta tulevaisuudessakin on tärkeää jatkaa kunnan ja seurakunnan kumppanuutta. Kirkon tulisi myös vaalia ja vahvistaa yhteyksiään maakuntatasoon.
***
Oli tuleva sote minkälainen tahansa, tulevaisuuden yhteiskunta on entistä enemmän verkostoyhteiskunta. Kirkon on pysyttävä hereillä, jos se haluaa olla luonteva osa suomalaista elämäntodellisuutta.
Kirkon on samaan aikaan oivallettava perimmäinen olemassaolonsa syy – kirkon tulee olla kirkko – sekä ymmärrettävä asemansa valtauskonnon rakenteena ja enemmistökirkkona, joka ei voi vetäytyä kuplaansa.
Vaikka luterilaisen kirkon asema kapenee ja vaikutus ohenee, se on silti iso toimija, eikä vain historiallisesti.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 14.3.2019.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Pääkirjoitus: On tärkeää saada selkoa siihen, miten kirkko osallistuu sote-palvelujen tuottamiseen
Tutkijat: Sote-uudistuksen perustelut ovat ristiriidassa suomalaisen arvopohjan kanssa
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.