Suomen uskontokenttä on ollut muutoksessa jo pitkään. Kaksi asiaa näkyy selvimmin, ja niistä on mediassakin puhuttu vuosien varrella paljon. Luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee vääjäämättömästi vuosi vuodelta. Tästä seuraa, että samalla uskonnottomien määrä kasvaa.
Tosin käsite uskonnoton on sillä tavoin epätarkka, että kirkosta eronnut voi liittyä johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön vuosien päästä. Lisäksi uskonnottomuuden käsite ei ole ideologinen tai opillinen kuin harvassa tapauksessa. Uskonnoton voi olla uskonnon suhteen välinpitämätön tai hän voi myös olla kiinnostunut uushenkisyydestä.
Virallinen jäsenyydestä luopuminen ei automaattisesti tarkoita uskonnollisuudesta luopumista.
Tilastollisesti uskonnottomiin kuuluvat lisäksi ne uskontojen harjoittajat, jotka ovat rekisteröityjen uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolella, kuten valtaosa Suomen muslimeista ja helluntailaisista. Samoin luterilaisesta kirkosta eronneet mutta esimerkiksi Lähetyshiippakunnan seurakuntien toiminnassa mukana olevat tilastoidaan uskonnottomiksi.
Tilastokeskuksen väestörakennetilastosta löytyy tuoretta tietoa eli vuoden 2017 lopun tilanne rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmääristä. Suuria yllätyksiä ei ole tarjolla, ellei sellaiseksi laske buddhalaisten määrän suurta suhteellista kasvua. Heitä oli viime vuoden alussa runsaat tuhat, nyt yli 1 800.
Uskontotilastot ovat kuitenkin vaikeasti tulkittavia, ja satunnaiset vaihtelut sekä uusien rekisteröityjen yhteisöjen perustaminen saattavat selittää isojakin muutoksia, vaikka uskonnon kannattajien tosiasiallisessa määrässä ei yhtä suuria muutoksia tapahtuisikaan.
Suomeen syntyy vuosittain uusia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia. Uskontokenttä pirstaloituu, monipuolistuu – ja selkeytyy samalla kertaa.
***
Vapaaksi seksuaalisesta häirinnästä
Viime viikonloppuna Helsingissä järjestettiin seminaari seksuaalisesta häirinnästä uskonnollisissa yhteisöissä. Häirintä on ilmiönä vastenmielinen, mutta sitä tapahtuu ja siksi siitä on puhuttava. Häirintä on tehtävä näkyväksi, sitä ei pidä salailla, sille ei pidä hymähdellä.
Yksi tapa tuoda asiaa tietoisuuteen on julkaista tapauskertomuksia, jotta nekin, jotka eivät tunnista ongelmaa tai vähättelevät sitä, ymmärtävät mistä on kyse. Totuusvapauttaa.fi-verkkosivulle on koottu hämmentäviä tapauksia seurakuntien arjesta.
Sekin kannattaa tunnustaa, että kirkollinen ympäristö ei ole sen kummempi kuin ihmisten yhteisöt yleensäkään. Kaikki inhimillinen kanssakäyminen niin hyvässä kuin pahassa on myös kirkossa mahdollista.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 19.4.
Kuva: Matti Karppinen
Lue myös:
Buddhalaiset yhdyskunnat kasvavat ja Jehovan todistajat menettävät jäseniä Suomessa, kertoo tilasto
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.