Simossa syntynyt pelastusarmeijan luutnantti Tarleena Ebah, 28, oli kuusivuotias, kun hänen äitinsä koki hengellisen uudistumisen. Äiti kertoi Tarleenalle ja hänen pikkuveljelleen, että jos haluaa päästä taivaaseen, pitää ottaa Jeesus sydämeen asumaan.
– Rukoilin illalla hiljaa mielessäni: tässä olen Jeesus, annan elämäni sinulle. Aamulla herätessäni minulla oli iloinen varmuus siitä, että olen Jeesuksen oma. Minulla ei ollut lapsena paljon ystäviä, joten Jeesuksesta tuli paras kaverini. Kerroin hänelle asiani niin kuin parhaalle ystävälle kerrotaan, Ebah muistelee.
Pohjoisen tyttö kävi helluntaiseurakunnan pyhäkoulussa ja lastenleireillä. Hän lähti 18-vuotiaana kummitätinsä kanssa Etelä-Suomeen seminaariin. Porukka yöpyi vanhalla koululla. Kun Tarleena oli iltateellä, ovesta käveli sisään nigerialainen informaatioteknologian opiskelija Gabriel Ebah.
– Sillä hetkellä Pyhä Henki puhui minulle, että tässä on sinun tuleva miehesi, mitäs tykkäät. Se oli yllättävää. Näin meistä paljon unia yhdessä ja rupesimme seurustelemaan. Varsin pian menimme kihloihin ja seuraavana kesänä naimisiin.
”Pelastusarmeija vie minulta miehen”
Pelastusarmeijaan Tarleena Ebah tutustui miehensä kautta. Mies teki Pelastusarmeijan Oulun osastossa nuorisotyötä. Tarleena itse opiskeli Kuopion yliopistossa biotieteitä ja sai ensi kertaa elämässään useita uskovia nuoria ystäviä. Pelastusarmeija tuntui olevan täynnä enemmänkin rakkaudentäyteisiä mummoja.
– Kun mieheni kertoi haluavansa Pelastusarmeijan upseerikouluun, se tuntui ensin hankalalta. Koin, että Pelastusarmeija vie minulta miehen. Oulun osaston upseereista tuli meille kuitenkin tärkeitä henkilökohtaisia ystäviä. Vähitellen uskalsin itsekin ajatella jäseneksi eli sotilaaksi liittymistä.
Miehen opiskelujen ajan Tarleena Ebah oli äitiyslomalla ja teki vapaaehtoistyötä Pelastusarmeijassa. Lopulta hän oli valmis hakemaan itsekin upseerikouluun, koska kutsu hengelliseen työhön oli vahva. Tällä hetkellä Tarleena vastaa Pelastusarmeijan Hämeenlinnan osastosta ja hänen miehensä Hyvinkään osastosta.
Herätystä, pyhitystä ja pelastusta
Pelastusarmeija on kuuluisa kirpputoreistaan, soppatykeistään, asuntoloistaan ja joulupadoistaan. Liike on silti enemmän. Se on ennen kaikkea herätysliike.
Upseerilla pitää olla vilpitön halu palvella Jumalaa ja auttaa muita ihmisiä. Upseerilupauksessa sitoudutaan pitämään elämän korkeimpana päämääränä sielujen pelastumista. Stressinsietokyvystä, sopeutuvaisuudesta ja sosiaalisuudesta on paljon hyötyä, koska upseerit joutuvat muuttamaan usein uusille paikkakunnille Pelastusarmeijan tarpeiden ja määräysten mukaan.
Upseereiden taustat ovat moninaiset. Jotkut ovat entiseltä ammatiltaan pankkivirkailijoita, toiset leipureita tai tradenomeja. Olennaista on halu viedä evankeliumia eteenpäin sekä sitoutuminen heikoimmassa asemassa olevien rinnalla kulkemiseen. On luvattava rakastaa myös niitä moniongelmaisia ihmisiä, joita on vaikea rakastaa.
– Upseerina saan käyttää luovuuttani, innostua ja kokeilla uusia toimintatapoja. Minun ei tarvitse pelätä virheitä, koska tiedän, että Jumala rakastaa aina. Monet asiat ovat hänestä kiinni, ei minusta, Ebah sanoo.
Arkiset rukousvastaukset ilahduttavat
Toisinaan upseerin työ on hyvin raskasta toisten taakkojen kantamista. Kärsimykseen ei totu eikä turru eikä sen tarkoitusta voi toisen ihmisen puolesta selittää.
– Ajattelen kuitenkin, että Jumala sallii myös kärsimyksen. Hän näkee ja tietää kaiken ja kärsii ihmisen kanssa. Siinä on lohtu. Toisinaan Jumala vastaa rukouksiin suoraan ja tekee ihmeitä. Aina hän ei kuitenkaan muuta vaikeita olosuhteita, vaan ainoastaan auttaa ihmistä kestämään niitä, Tarleena Ebah pohtii.
Omassa elämässään Tarleena Ebah on iloinnut hyvin arkisista rukousvastauksista. Vanhimmalle pojalle R-kirjaimen lausuminen tuotti ongelmia. Kun äiti kiitti yhdessä poikansa kanssa rukouksessa Jeesusta siitä, että hän auttaa kirjaimen oppimisessa, lapsi löysi heti pärisevän äänteen. Myös lapsen vaikeiden ruoka-aineallergioiden helpottumisen Tarleena kokee rukousvastaukseksi.
Moniongelmaisillakin on oikeus omaan asuntoon
Kansainvälinen Pelastusarmeija juhli heinäkuun alussa 150-vuotisjuhliaan. Suomessakin tämä soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa tarjoava pyhitysliike on vaikuttanut jo 125 vuotta.
Itä-Lontoon slummeista 127 eri maahan levinneen Pelastusarmeijan sinipunaisessa lipussa on keskellä keltainen, tähtimäinen Pyhän Hengen aurinko. Punainen väri kuvaa Jeesuksen verta ja sininen väri sydämen puhtautta.
Pelastusarmeijalla on Suomessa neljä päiväkotia, lasten lomakoti, yksi 60-paikkainen vanhainkoti sekä yksi vanhuksille tarkoitettu vuokratalo. Turussa ja Helsingissä toimivat sosiaalipalvelukeskukset, jotka tarjoavat apua vähävaraisille kotitalouksille ja järjestävät monenlaista toimintaa kaiken ikäisille. Pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettuja asumispalveluyksiköitä on seitsemän eri puolilla maata.
Asumispalveluyksiköissä asuu sekä miehiä että naisia, joilla on usein vaikeita päihde- ja mielenterveysongelmia. Hengellisyys ei ole avunsaannin ehto, mutta sitä on aina tarjolla niille, jotka haluavat siihen tarttua.
Asuminen on tuettua ja ihmisiä pyritään auttamaan normaaliarkeen työtoiminnan kautta. Asukkaat tekevät siivous- ja pihatöitä, työskentelevät saippuatehtaalla tai kanttiinissa. Asukkaiden erityisosaaminen huomioidaan. Entinen puutarhuri voi perustaa asumispalveluyksikköön yrttitarhan.
Yksiköt ovat luonteeltaan erilaisia, mutta pääasiassa asukkaat ovat niitä, jotka on heitetty ulos kaikista muista paikoista. Pelastusarmeijassa asuminen ja oma nimi ovessa nähdään perusihmisoikeutena. Työntekijöiden ensisijainen tehtävä on auttaa asukkaita arjen hallinnassa niin, että he saisivat pidettyä asuntonsa.
Työtoimintaan on osallistuttava aina selvin päin. Jotkut pystyvät olemaan töissä vain yhden tunnin aamuisin. Tällaisessa tapauksessa seuraava tavoite on kyetä olemaan päihteettömästi työssä kaksi tuntia.
Vaikka asumispalveluyksiköiden työntekijät ovat siviilejä, he allekirjoittavat Pelastusarmeijan periaatteet ja ihanteet. Ongelmatilanteiden sietokyky on korkea ja jokaisen ihmisen mahdollisuuksiin muuttua uskotaan hellittämättä.
Vuonna 2014 Pelastusarmeijan asumispalvelut majoittivat 400 koditonta, auttoivat 220 vankia tai vankilasta juuri vapautunutta, auttoivat 24 235 kotitaloutta erilaisin avustuksin sekä auttoivat palvelukeskustensa välityksellä 138 245 ihmistä Suomessa.
Naiset ovat aina saaneet saarnata julkisesti
Pelastusarmeijan perusti Itä-Lontoossa metodistipappi William Booth vaimonsa Catherinen kanssa. Catherine Booth tunsi hyvin Raamattua ja puolusti siihen vedoten tasa-arvoa sekä naisten oikeutta pitää hengellisiä puheita.
Koko maailman Pelastusarmeijaa johtaa kenraali. Vuosina 1981–1986 kansainvälisen Pelastusarmeijan kenraalin virkaa toimitti suomalainen Jarl Wahlström. Kenraalin tehtävässä on palvellut myös kolme naista. Suomessa Pelastusarmeija oli alkuaikoina ainoa hengellinen liike, jonka kokouksissa naiset saivat saarnata julkisesti.
Boothin pariskunta pyrki pelastamaan slummien asukkaita hengellisestä, aineellisesta ja moraalisesta kurjuudesta. Koska liikkeen piirissä uskoon tulleita entisiä juoppoja, rikollisia ja katunaisia ei otettu vastaan muissa seurakunnissa, he jäivät tekemään työtä Pelastusarmeijaan.
Pelastusarmeijan kokouksia pidettiin elokuvateattereissa, tanssisaleissa ja sirkuksissa – siellä missä tavalliset ihmiset liikkuivat. Hengellisiä laulunsanoja kirjoitettiin kapakkalauluihin ja säestettiin rytmikkäästi rummuilla ja kitaroilla. Monet paheksuivat.
”Niin kauan kuin kaduilla on yksikin eksynyt tyttö, niin kauan kuin yksikin sielu on pimeydessä vailla Jumalan valkeutta, tahdon taistella!” William Booth julisti.
Suomen Pelastusarmeijan ensimmäinen kokous pidettiin Siltasaaren sirkusmaneesissa 8.11.1889. Suomalaiset aatelisnaiset olivat kokeneet yhteiskunnallisen herätyksen ja tutustuneet Lontoossa käydessään Pelastusarmeijaan. Ensin he vierastivat liikkeen sotilaallista terminologiaa, mutta totesivat sitten aatteen erinomaiseksi.
Suomen Pelastusarmeijan ensimmäinen johtaja oli Constantin Boije af Gennäs ja hänen jälkeensä Hedvig von Haartman, jonka aikana Pelastusarmeija kasvoi voimakkaasti.
Teksti: Emilia Karhu
Kuva: Matti Karppinen.
Luutnantti Tarleena Ebahilla on kädessään Pelastusarmeijan upseerin lupaus. Sen mukaan Pelastusarmeijan työntekijä sitoutuu pitämään elämän korkeimpana päämääränä sielujen pelastumista sekä rakastamaan myös niitä ihmisiä, joita on vaikea rakastaa.