Paastokäsky – olisiko siitä apua?

Paasto on perinteisesti Suomessa mielletty ortodoksisen kirkon puuhaksi, vaikka paasto toki tunnetaan luterilaisellakin puolella. Käytännössä luterilainen paasto on luonteeltaan toisenlaista, näkymättömämpää, kuin ortodoksinen perinteinen paasto. Suomessa on haettu mallia muun maussa Saksassa kehitetystä Sieben Woche Ohne -liikkeestä.

Ideana on olla seitsemän viikkoa ilman jotain itselle tärkeää asiaa, jotta huomaisi sidonnaisuutensa esimerkiksi makeisiin, TV:n katseluun tai oman auton käyttöön pienilläkin matkoilla. Suomessa ajatusta markkinoitiin takavuosina nimellä ”Seitsemän vapaata viikkoa”.

Nyt kirkon suuri paastosatsaus on lempeä kampanja nimeltään Ekopaasto, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) yhteistyöhanke. Sen tavoitteena on edistää ekologista elämäntapaa ja pääsiäisenajan paastoa.

(Kuvassa) Ekopaaston media-avaustilaisuus pidettiin Uudenmaan Marttojen keittiössä Helsingissä. Paikalla pullia leipomassa olivat nunna Elisabet, ympäristöministeri Ville Niinistö, Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kauppi ja arkkipiispa Kari Mäkinen.

Käsky vai kehotus?

Helsingin piispan Teemu Sippo antoi paastokäskyn, joka mukailee Pohjoismaiden piispainkokouksen suosituksia vuodelta 1985. Kuinka tällainen asenne- ja ilmaisutapa sopisi luterilaisten piispojen keinovalikoimaan?


1.

Uskovia velvoittaa paasto ja liharuoasta pidättyminen, abstinenssi, tuhkakeskiviikkona (5.3.) ja pitkänäperjantaina (18.4.). Paastoamisvelvollisuus koskee täysi-ikäisiä siihen asti, kun he täyttävät 60 vuotta, abstinenssi 14 vuotta täyttäneitä.


2.

Perjantaisin jokainen 14 vuotta täyttänyt täyttää katumusvelvollisuuden esimerkiksi:

• pidättymällä liha- tai jostakin muusta ruoasta,

• pidättymällä alkoholin tai tupakan käytöstä tai jostakin muusta nautinnosta,

• pidättymällä kaikesta ruoasta tavallista pidemmän ajan; näin säästynyt raha voidaan lahjoittaa hiippakunnan Caritas-järjestön kautta käytettäväksi hätää kärsivien hyväksi,

• omistamalla erityistä huomiota perheen yhteiseen rukoukseen, osallistumiseen pyhään messuun, sakramentin palvontaan tai ristintien hartauteen,

• antamalla erityistä huomiota niille, jotka ovat köyhiä, sairaita, vanhuksia tai yksinäisiä.


3.

Jokainen voi vapaasti valita sen katumuksen harjoittamisen muodon, jota hän tavallisina perjantaina noudattaa, eikä sen tarvitse aina olla sama.


4.

Ei ole katsottava synniksi, jos joku ei täytä katumusvelvollisuuttaan jonain perjantaina. Vakava aikomus katumuksen harjoittamiseen on kuitenkin velvoittava.

Vielä ehtii mukaan

Paastoaika on hyvää vauhtia menossa, mutta vielä ehtii mukaan – ainakin luterilaisen ajatuksen mukaan. Luovu ”seitsemän vapaan viikkoa” -periaatteella yhdestä itsellesi (mukamas!) tärkeästä tavasta tai nautintoaineesta ja kilvoittele sen kanssa pääsiäiseen saakka.

Vai olisiko parempi jos oman hiippakunnan piispa antaisi asiasta käskyn? Toisiko se paastoon sisäistä ryhtiä ja kirkollista arvovaltaa?

Kuva Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliEduskuntatalon edessä mielenilmaus nykyisen avioliittolain puolesta
Seuraava artikkeliUlf Ekman jättää Livets Ordin

Ei näytettäviä viestejä