Kirkossa kaivataan yhä monipuolisempaa musiikkia, väittää Kyrkpressen-lehden päätoimittaja May Wikström. Hän kirjoittaa lehtensä viime viikolla ilmestyneessä pääkirjoituksessa, että musiikki on omakielistään evankeliumia, jonka yhä useampia murteita kirkko tarvitsee.
Wikström viittaa kirjoituksessaan ajatuksiin, joita Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin maallikkojäsen Gunnel Helander esittää hiippakunnan toimintakertomuksessa. Helanderin mukaan on liian helppoa ajatella, että seurakunnan musiikkielämä hoituu maksamalla kanttorille palkkaa.
Päätoimittaja huomauttaa, että kyse on kirkossa tunteita herättävästä asiasta. Puheet tulkitaan helposti uhaksi yhtä ammattiryhmää kohtaan, ja erityisen uhkaaviksi ne muuttuvat tilanteessa, jossa rahat käyvät vähiin.
Wikstömin mukaan aiempaa monipuolisemman musiikin peräänkuuluttamisessa ei ole kuitenkaan kyse esimerkiksi urkumusiikin korvaamisesta vaan musiikkielämän täydentämisestä. Päätoimittaja toteaa, että arjessa tämä usein myös toteutuu. Hän viittaa Porvoon hiippakunnan hiippakuntasihteerin Jan Hellbergin todenneen, että kanttori on yhä useammin mahdollistajan roolissa.
Haaste on se, että hyvät muusikot ovat ammattilaisia. Wikström kysyy, kuinka valmistautuneita seurakunnat ovat maksamaan heille kunnon korvauksen.
Asian toinen puoli on se, että seurakunnat tarvitsevat aiempaa enemmän vapaaehtoisia. Kuorot ovat Wikströmin mukaan erinomainen esimerkki siitä, kuinka vapaaehtoisuus saadaan toimimaan seurakuntien musiikkielämän hyväksi.
Kuva: Matti Karppinen. Vanhat urut Raumalla.
Lue myös:
Miten soi Poliisiopisto uruilla, Marko Hakanpää – Katso video
Kolme kysymystä kuorosta: ”Laulaessa pääsee osaksi jotain suurempaa”
Ilmoita asiavirheestä